Johtotehtävissä, vol. 6

Viimeiset viritykset

Sain siis kuvaa alakertaan ja jopa olohuoneeseen, kiitos Denonin kahden HDMI-lähdön, joihin laite vielä multipleksaa kuvan. Molemmissa voi siis katsoa samaan aikaan. Ääni kuitenkin uupui. Olin kyllä saanut parikaapelin toimimaan (mikä vasta ihme olikin, sillä parikaapelia oli jatkettu muutamallakin kolvauksella, joiden en uskonut kestäneen seinän läpi riuhtomista), ja kykenin kuuntelemaan MP3:sia ja nettiradioita työhuoneen toistamina mediahuoneessa. Äänenlaatu toki oli mitä oli. Olohuoneeseen Denon ei kuitenkaan osannut ajaa kuin digitaalista signaalia, eikä myöskään yhdistää analogista ääntä digitaaliseen kuvaan.

Oli siis aika päivittää kotikone tukemaan HDMI-ääntä. Haasteita oli muutama. Tukiko emolevyllä oleva äänipiiri digitaalista lähtöä lainkaan, oliko erillistä näyttökorttia mahdollista saada viemään äänisignaalia läpi, ja tukiko Linuxin ajuri tällaista toimintaa. Emolevyssä oli kuin olikin s/pdif-pinnit ulkoiselle ja sisäiselle liitännälle. Sisäinen siis oli tarkoitettu äänen ajamiseen näyttökortille. Näyttökortissa sen sijaan ei ollut HDMI-liittimiäkään, vaan molemmat ulostulot olivat DVI:tä, joissa minulla oli HDMI-sovitin. DVI-standardi taas ei tue ääntä lainkaan, mutta webbiselailu paljasti, että DVI-liitännän läpi voidaan ajaa ääntä, jos näyttökortin valmistaja on sellaisen laajennuksen toteuttanut. Tietoa siitä, oliko vanhassa näytönohjaimessani tuki tälle, taas ei löytynyt. Kortti kun oli paitsi vanha, niin myös valittu puhtaasti hiljaisuuden (ei liikkuvia osia), ei ominaisuuksien perusteella. Tarkalla tutkimisella kortista kuitenkin löytyi pari nimeämätöntä pinniä. Löydettyäni sopivan piuhan kytkin emolevyn pinnit niihin. Hetken ravistelun jälkeen sain Linuxista digitaalisen lähdön enabloitua ja monitorini ryhtyi rokkaamaan. En ollut tiennyt, että siinä on kaiuttimet, enkä myöskään, että niin surkeita kaiuttimia on mahdollista valmistaa. Enää epäilytti, meneekö ääni läpi kaikista adaptereista. Kun kaikki mahdollinen oli kytketty päälle, saatoin todeta, että kyllä menee.

Monopricesta ostin aikoinaan myös USB-jatkon, jolla pystyn jatkamaan tietokoneen USB:n neljännessä ethernetissä aina mediahuoneeseen. Sen päässä on langattoman hiiren ja näppäimistön dongle, jonka kantavuus riittää myös olohuoneeseen. Selailu onnistuu nyt siis mediahuoneessa ja olohuoneessa aivan kuten työhuoneessa koneen ääressä. Myös PS3:n bluetooth-kaukosäädin toimii olohuoneenkin puolella, joten PS3:a voi käytttää aivan yhtä hyvin olohuoneesta kuin mediahuoneestakin.

Maalissa juhlitaan sankaripoikaamme

Lopullinen järjestely vastaa kaikkien kiertoteiden jälkeenkin hyvin pitkälle alkuperäisiä toiveitani. Jumalattarenikin on tyytyväinen, sillä johdotukset ovat varsin hyvin piilossa. Oliko tämä kaikki missään suhteessa vaivaan ja kuluihin? Ei tietenkään. Mutta eihän laivojakaan rakenneta pulloon siksi, että ne olisivat hyödyllisiä - vaan siksi, että se on mahdollista.

Kaikki ei ole vielä täydellistä. Joskus ääni pätkii olohuoneessa, mutta ei koskaan mediahuoneessa. Välillä se ei pätki olohuoneessakaan. Iso ongelma ei ole kyseessä, sillä lyhyt pätkäisy ilmenee muutaman minuutin välein, jos ilmenee. Jokin - ilmeisesti Denon - myös välillä leikkaa kuvasta reunoja pois, välillä taas ei. Nämä ongelmat ovat vielä lopullisesti selvittämättä.

Kauneus on kuitenkin katoavaista, ja vaikka ethernetissä voikin kuljettaa kaikenlaista, niin viimeistään 4k:n kohdalla virityksen kapasiteetti loppunee. Narut jäivät odottamaan seuraavia vetoja, mutta epäilen että intoa saa kerätä aikansa. Ehkä aikanaan kuvan saa kulkemaan ongelmitta TCP/IP:n päällä. Sitä ja 4k-sisältöä odotellessa nautimme tästä.

-Sherlock Cables-