En ole luonteeltani mikään keräilijä ja yritän pitää kaikki esillä olevat asiat minimissään. Varastossa on nytkin laatikollinen erilaisia kynttilöitä ja muita härpäkkeitä, jotka eivät yleensä edes talviaikaan löydä tietään näkyville.
Keittiössä kaikki tavarat ovat tähän asti olleet kaapinovien takana, siistissä järjestyksessä, pääasiassa Tupperwaren säilytysastioissa. Kiitos äidille tämän vimman tartuttamisesta, mutta fakta on, että kaappi on muovipurkeineen huomattavasti siistimmän näköinen kuin erikokoisine ja -laisine pusseineen ja pahvitörppöineen.
Uuden kodin keittiössä on kuitenkin yhdellä seinällä avohyllykkö, joka on kaivannut täydennystä. Hyllyt olivat edellisellä asukkaalla täynnä keittokirjoja, mutta itse kun suosin enemmän netin reseptivalikoimaan, on hyllyille pitänyt keksiä muuta käyttöä. Muuton jälkeen meni nelisen viikkoa, että sain käsityksen siitä missä minkäkin keittiötarvikkeen pitää sijaita ja noille hyllyille ajautuivat kuin itsestään kaurahiutaleet, myslit, leseet ja pellavarouhe.
Nätit purkithan siihen sitten piti saada kun ei ne Tupperwaret ja myslipussit oikein silmää miellyttäneet... Aluksi ajattelin sellaisia vanhanajan kioskin lasisia karkkipurkkeja, mutta aika pian googlettelu johdatti minut ihailemaan Riihimäen vähän kulmikkaita lasipurkkeja. Harmikseni sain vain todeta, että purkit ovat kyllä arvossaan ja että kannellisina niitä on aika vaikea löytää.
Ilahduinkin sitten suuresti, kun piipahdin perjantaina lähikirpparilla, josta löytyi pitkä rivi kannellisia ja kannettomia (pääasiassa 2 litraisia) Riihimäen lasipurkkeja eri "leimoilla". Vaikken yleensä hairahda näihin keräily/vintage "hömpötyksiin", niin nyt en voinut vastustaa kiusausta ja mukaan lähti kolme 2l:n ja yksi litran lasipurkki sekä kolme kantta.
Ja niin pääsivät kaurahiutaleet, myslit ja pellavarouhe nätisti esille.
Mieheni (vai miehet yleensä?) ei kyllä millään ymmärrä tätä ruoka-aineiden uudelleenpurkittamista, mutta itseä ainakin ärsyttää pakettien erilaisuuksien lisäksi niiden yleensä epäkäytännölliset avaus ja kaatomekanismit, jotka ratkesivat nyt kuin itsestään :).
lauantai 26. huhtikuuta 2014
tiistai 22. huhtikuuta 2014
Kirjahylly
Sohvan jälkeen seuraava valintatilanne kohdistui luonnolliseksi toiseksi tärkeimpään, tai no, ainakin suurimpaan hankintaan, kirjahyllyyn. Olen aina ihastellut Boknäsin klassista hyllyä ihanin lasiovien avausmekanismein. Vielä kun Vepsäläisellä törmäsin tähän valkoiseen versioon, olin jo lähes varma, että tämä se on.
Mies kuitenkin epäröi, sanoi voivansa kuvitella tällaisen hyllyn korkeintaan tätinsä kotiin. Hänellä oli ajatuksissa selvästi modernimpi. Joku jossa olisi jokin juju. Ehkä jotain tällaista?
Retki Vepsäläiseen, ja ihastuimme sitten johonkin ylläolevien vaihtoehtojen välimaastoon, Ahti Taskisen suunnittelemaan Vitriiniin. Klassinen, suoralinjainen, hyvin aikaa kestänyt. Vielä kun pääsimme pelaamaan eri korkuisilla hyllyelementeillä ja umpi- sekä lasiovilla, on kokonaisuus todennäköisesti oikein mainio! En millään malta odottaa neljää viikkoa.
Mies kuitenkin epäröi, sanoi voivansa kuvitella tällaisen hyllyn korkeintaan tätinsä kotiin. Hänellä oli ajatuksissa selvästi modernimpi. Joku jossa olisi jokin juju. Ehkä jotain tällaista?
![]() |
| Kuva täältä |
Minulla oli tietysti omat epäilykseni tuon modernin hyllyn suhteen: a) kirjoja ei saa pölyltä suojaan, b) onko tällainen hylly monenlaisine kirjoineen liian levoton? ja c) saako vanhat kirjat tästä arvoisensa paikan?
Retki Vepsäläiseen, ja ihastuimme sitten johonkin ylläolevien vaihtoehtojen välimaastoon, Ahti Taskisen suunnittelemaan Vitriiniin. Klassinen, suoralinjainen, hyvin aikaa kestänyt. Vielä kun pääsimme pelaamaan eri korkuisilla hyllyelementeillä ja umpi- sekä lasiovilla, on kokonaisuus todennäköisesti oikein mainio! En millään malta odottaa neljää viikkoa.
tiistai 15. huhtikuuta 2014
Sohva
Kun lähtee rakentamaan olohuoneen sisustusta tyhjästä, on hommassa tällaiselle amatöörisisustajalle aivan liikaa pohdittavaa ja valittavaa.
Päätin lähteä liikkeelle tärkeimmästä, eli sohvasta. Vaati pari tuntia kiertelyä sisustusliikkeissä, että sohvan väriksi valikoitui valkoinen ja materiaaliksi nahka. Menin kotiin ja kysyin mieheltä minkälaisen sohvan hän haluaisi ja vastauksena oli sen enempää miettimättä: valkoinen nahkasohva. Toisille homma tuntuu olevan vain niin paljon helpompaa...
No, eipähän tarvitse ainakaan tästä asiasta kinata!
Nahkasohvat kun eivät ole ihan halvimmasta päästä, lähdin etsintäretkelle internetin ihmeelliseen maailmaan. Sieltähän se sohva löytyikin, tori.fi:stä, Natuzzin 2030 2-istuttavana. Niin ihana ja persoonallisesti muotoiltu oli pakko saada!
Ja kun myyjä vielä soitti parin päivän päästä, että saan halutessani kaupan päälle BoConceptin Schelley nojatuolin, olin ihan myyty. Tuolla ensimmäisellä sisustuskauppakierroksella istuin ja ihailin nimittäin juuri samanlaista tuolia, mutta hylkäsin sen nähtyäni hintalapun... Kyllä se näköjään minullakin joskus käy tuuri!
Päätin lähteä liikkeelle tärkeimmästä, eli sohvasta. Vaati pari tuntia kiertelyä sisustusliikkeissä, että sohvan väriksi valikoitui valkoinen ja materiaaliksi nahka. Menin kotiin ja kysyin mieheltä minkälaisen sohvan hän haluaisi ja vastauksena oli sen enempää miettimättä: valkoinen nahkasohva. Toisille homma tuntuu olevan vain niin paljon helpompaa...
No, eipähän tarvitse ainakaan tästä asiasta kinata!
Nahkasohvat kun eivät ole ihan halvimmasta päästä, lähdin etsintäretkelle internetin ihmeelliseen maailmaan. Sieltähän se sohva löytyikin, tori.fi:stä, Natuzzin 2030 2-istuttavana. Niin ihana ja persoonallisesti muotoiltu oli pakko saada!
Ja kun myyjä vielä soitti parin päivän päästä, että saan halutessani kaupan päälle BoConceptin Schelley nojatuolin, olin ihan myyty. Tuolla ensimmäisellä sisustuskauppakierroksella istuin ja ihailin nimittäin juuri samanlaista tuolia, mutta hylkäsin sen nähtyäni hintalapun... Kyllä se näköjään minullakin joskus käy tuuri!
lauantai 12. huhtikuuta 2014
Onni on oma piha
Tällä viikolla löytyi pihalta ihana yllätys. Kevään ensimmäiset kukat!
Taitavat kyllä olla jotain villejä lajikkeita, koska kasvavat kukkapenkkien ulkopuolella, mutta hällä väliä. Saivat silti aikaan aikuisessa naisessa lähes lapsenomaista riemua.
Minä en todellakaan ole mikään viherpeukalo, saati biologi (kuten ehkä ylläolevasta saattoi jo päätellä), joten nämä, kuten moni muukin meidän pihalla oleva lajike jäännee mysteeriksi. Innolla kuitenkin odotan mitä kaikkea tuonne pihaan kevään ja kesän edetessä ilmestyy!
Tilaa:
Kommentit (Atom)






