Beige kuutio, vihreä kuutio, musta kuutio

Minulla on jo vuosikausia ollut varavuoderahi, joka on vain vuosien saatossa vaihtanut väriä. Ensimmäisen sohvan kanssa alkuperäinen luonnonvalkoinen oli kiva. Kun sohva meni vaihtoon, niin myös rahinpäällinen. Koska kankaat tuntuivat lompakolle siinä vaiheessa niin kovin kalliilta, ostin netistä halvan intianpuuvillaisen päiväpeiton, josta sitten leikkelin rahin ja tyynynpäälliset.

Tällä kertaa marssin suoraan kangaskauppaan ja ostin mustaa sisutuskangasta, joka oli poikkeuksellisesti 1,8m leveää! Tosin tällä kertaa leveydellä ei olisi ollut niin väliä, kun jaksoin poikkeuksellisesti paneutua tehtävään ihan kunnolla ja leikkasin kankaat (viisi osaa) ja laitoin sivuun jopa vetoketjun :). Ompelin nimittäin vihreä yhdestä kappaleesta ja alareunaan viritin vain kuminauhan, joka ei edes pitänyt reunaa kovin nätisti rahin alla.

Vallilaa saapui kotiimme

Kuten edellisessä viestissä jo kirjoitinkin, meni eteisen tapetti vaihtoon, koska se ei sopinut enää yhteen meidän uuden maton kanssa. Tyypillistä, eikö?

Mutta olipas sen maton löytäminen vaikeaa! Meidän "iso" eteinen on käytännössä neliön muotoinen, mutta lähes kaikki eteis- ja käytävämatot ovat suorakaiteen muotoisia. Esim. 80*150cm matto olisi näyttänyt 140*160cm tilassa todella töpöltä, joten pitkän etsinnän jälkeen hoksasin, että mattohan voisi olla pyöreä.

Ja niin se sitten lopulta löytyi. Olin itse jo katsellut valmiiksi Vallilan valikoiman halkaisijaltaan 133cm:n mattoja (Aronia ja Kelohonka) ja mies sitten sattui löytämään tuon Aronian K-Raudan alepöydästä 40€:lla. Sopii kyllä kokonsa ja muotonsa puolesta tuohon tilaan kuin nenän päähän! Eteisestä tuli jotenkin isomman ja väljemmän tuntuinen kun sekä matto, että tumma tapetti meni vaihtoon. Eikä näytä hullummalta nyt tuon parivaljakkokaan.

Tapetin irrottaminen

Siskon ja työkavereiden kanssa juteltuani olin varautunut melkoiseen taisteluun eteisen tapetin irrottamiseksi. Ennen muita toimenpiteitä päätin kuitenkin kokeilla ylälaidasta, että kuinka tiukassa se nyt oikein on.

Suureksi hämmästyksekseni tapetti irtosi erittäin nätisti ihan vain rauhallisesti vetämällä. Ei tarvinnut työkaluja, aineita, höyryä tai muita poppakonsteja! Vähän jäi harmittamaan tuo kauniin kiekuratapetin poistaminen, mutta se ei nyt vain oikein sovi meidän tyyliin. Tai no, poikkeuksena minun oma "women cave", jonka tapetti on näin jälkikäteen ajateltuna ihan sattumalta samantyyppinen kuin tuo eteisen vanha. Ja, jos nyt ihan totta puhutaan, niin suurin syy tapetin vaihtamiseen oli itse asiassa uusi eteisen matto, joka ei nyt vain sopinut tuon vanhan tapetin kanssa yhteen.

Uudeksi tapetiksi valikoitui Vallilan Oksat ihan vain sen takia, että sopiva palanen sattui jäämään yli toisen huoneen tapetointiprojektista (josta lisää myöhemmin). Eli tällä kertaa muutosprojekti ei ollut kovin suunnitelmallinen, mutta kaikesta huolimatta oikein onnistunut!

Virkattuja lasinalusia

Vierailin jokin aika sitten vanhempieni luona, jossa sain ihan ihmeellisen päähänpiston ruveta virkkaamaan ystäville lahjaksi lasin-/kynttilänalusia. Äiti on ihan mahdoton käsityöihminen ja hänellä on kesken vähintään puolenkymmentä erilaista projektia (+opiskelun näytöt päälle). Siinähän se sitten meni yksi ilta lankoja, koukkuja ja malleja etsiessä ja toinen kokeillessa ja opetellessa.

Mutta olihan se vain ihana, kun mallit ja tekniikka löytyi ja pieniä pyörylöitä alkoi valmistua kuin liukuhihnalta. Urakoin viidelle ystävälle neljä pylpyrää kullekin ja lopuksi kääräisin ne vielä sellofaaniin ennen yhteisiä 180-vuotisjuhlia :). Olen äärimmäisen huono keksimään lahjoja, mutta tällä kertaa tunsin onnistuneeni, etenkin kun Argentiinassa asuva ystäväni lähetti kuvan, jossa pitsiset aluset olivat päässeet nätisti Iittalan kivituikkujen alla.

Vielä kun jaksaisi tehdä itselle samanlaiset :).