Johtotehtävissä, vol. 3

Liian monta johtolakaa

Vaikka ehkä luulette toisin, en ole vielä määritellyt tarkasti hankkeen suuruudenhulluutta. Tarkoitus oli nimittäin vetää läpi peräti neljä 25 metrin ethernet-kaapelia ja yksi parikaapeli. Netille riittää yksi ethernet, mutta samalla vaivalla aioin vetää kaksi ethernetiä, joiden läpi voi ajaa hdmi-signaalia, yhden ethernetin usb:tä varten ja audion koska nykyisestä kotikoneestani ei saa hdmi:stä audiota. Hdmi-audion puute oli tarkoitus korjata, mutta milloin ja miten helposti se onnistuisi, oli epävarmaa. Lisäksi Denon-virittimellä oli mahdollista ajaa analogista signaalia alakerran kaiuttimiin samaan aikaan kun jostain muusta Denonin lähteestä tulee digitaalista signaalia olohuoneeseen. Tälle en tosin itsekään ole vielä keksinyt käyttöä, mutta eihän Higgsin bosoniakaan vielä ole mihinkään hyödynnetty.

Tuo “samalla vaivalla” alkoi vainota minua tässä vaiheessa ja vainosi minua hankkeen loppuun saakka. Kukin johto oli vaivalloisesti vedettävä läpi nylonnarulla ja naru oli tämän jälkeen vedettävä takaisin. Ethernet-johdon pää on suunniteltu tarttumaan jokaiseen mahdolliseen pykälään matkallaan ja vaikka tapa jolla sidoimme ja teippasimme sen naruun kehittyi huippuunsa, touhu oli silti turhauttavaa. Lopulta kuitenkin kaikki viisi johtoa roikkuivat vaatehuoneessa.

Turhauttavuus alkoi kuitenkin toden teolla vasta seikkailun seuraavalla etapilla. Tähystysluukustamme oli määrä päästä välikaton sisällä yli kaksi metriä madiahuoneen katon sisään, jossa oli tarkoitus porata huomaamaton reikä ja ottaa kaapeli oven viertä alas. Paitsi lukuisia putkia, rakenteista ja johtoja, matkalla oli kuitenkin myös kantava lekaharkkoseinä. Tätähän en ollut huomioinut. Loputon optimismini kertoi, että seinässä on läpivientejä mm. sähköä varten, mutta missä ja miten suuria - sitä emme tienneet. Useamman tunnin tökkimisen jälkeen saimme narun vietyä telttakepillä jostain läpi. Mediahuoneen katossa kuului rapinaa. Viritin kuuloni ja vainuni äärimmilleen ja porasin kipsilevystä läpi summanmutikassa. Osuin suoraan telttakepin kohdalle. Nyt saimme narun vaatehuoneesta mediahuoneeseen. Ethernetien tempominen läpi lekaharkkoseinän reiästä osoittautui kuitenkin poskettoman hankalaksi. Ensimmäinen tuli läpi jonkinmoisella nylkyttämisellä. Tätä juhliessamme kuitenkin naru karkasi ulos reiästä ja meidän oli tökittävä se kepillä läpi uudestaan. Seuraavat kaapeli olivat aina edellistä eksponentiaalisesti hankalampia, koska reikä lekaharkkoseinässä oli varsin nafti. Voin vakuuttaa, että viimeisen kaapelin kohdalla vaadittin jaksamista - ja vaseliinia. Kaiken tämän jälkeen ennustan liitolleme pitkää ikää.

Lopulta kaikki kaapelit juoksivat työhuoneesta mediahuoneeseen. Ne piti enää ahtaa kaapelikouruihin, joita niitäkin oli yli seitsemän metriä. Kytkin lopulta kaikki kaapelit adsl-reitittimeen ja kävin kokeilemassa alakerrassa kunkin toimivuuden. Suureksi yllätyksekseni kaikki toimivat. Tempominen oli nimittäin ajoittain ollut varsin fyysistä.

Tässä välissä on hyvä huoahtaa ja käydä vilkaisemassa jumalattareni kirjoitus mediahuoneen sisustamisesta toisaalta tästä blogista. Sieltä näkyy, millaiset premissit elektroniikasta nauttimiseen luotiin. Sähkövehkeiden piilotuspaikaksi hankittiin Ikean musta hylly. Kun hylly oli saatu mediahuoneeseen, kannoimme Denonin, vanhan televisio, PS3:n ja verkkohubin alakertaan. Vanha 40” Sony korvattiin pian 60” Sonyllä, joka käytettynä ei maksanut kuukausipalkkaa.

-Sherlock Cables-

Johtotehtävissä, vol. 2

Edellisessä jaksossa tapahtunutta: Kaapelit päätettiin viedä välikaton sijaan sisäkautta perille.

Tiheään sisään

Kävi ilmi, että “helposti” tarkoitti tässä tapauksessa noin yhden - kahden työpäivän puurtamista kahdelta henkilöltä. Yläkerrassa kaapeli vietiin ensin työhuoneen jalkalistan päällä Bilteman valkoisessa kaapelikourussa kauimmasta nurkasta kiinteän kaapin luo. Tarkoitus oli porata se kaapin pohjan alle ja viedä sieltä eteiseen. Tämä osoittautui kuitenkin mahdottomaksi, koska kaapin alapuolen eduslevyä ei voinut irroittaa purkamatta (hajoittamatta) koko kaappia.

Niinpä rimaa laskettiin ja porattiin johto kaapin sisäosaan, alas taakse. Tällöin piti porata läpi kaapin kolmesta seinästä joista oikean puolimmaisesta suoraan seinän läpi eteisen kaappiin. Tämä tehtiin siististi poran 30mm pöyrösahanterällä. Luonnollisesti seinän kohdalla osuttiin erinäisiin rakenteisiin, ja poraaminen kesti reilun vartin koska terää piti jäähdytellä. Ajoittain nimittäin savu alkoi nousta.

Jälki ei luonnollisesti ollut niin siistiä kuin olimme visioineet. Piuhat jäivät näkyviin kaapin pohjalle, joskaan eivät ne siellä juuri häiritse. Reiätkin olisivat voineet siistimpiä. Eteisessä piuha kulkee Bilteman kaapelikourussa vaatekaapin kenkähyllyn takaa oikeaan reunaan. Oikea reuna on kiinni seinässä, jonka lävitse aioimme tiputtaa piuhan alakerran vaatehuoneeseen.

Ongella

Porasimme reiän eteisen vaatekaapista seinään ja aloimme nylonnarulla ja luodilla kartoittaa minne siitä pääsee. Alimman kerroksen vaatehuoneessa on n. 25cm reikä katossa, josta voi peilillä kurkistaa välipohjaan. Kun luotia pilkitti aikansa, se kuulohavaintojen perusteella tuntui tulleen alas asti, mikä oli riemullista sinänsä. Tarmokkaan kuikuilun ja haromisen jälkeen oli kuitenkin ilmeistä, että yhteys aukeni aivan liian kauas, eikä katon aukosta millään voinut ylettyä naruun.

Ja kun sanon millään, tarkoitan sitä konkreettisesti. Kokeilemme kaiken, mitä taloudesta löytyi. Parhaaksi työvälineeksi osoittautuivat jatkettavat alumiiniset telttakepit. Niitä pystyi syöttämään aukosta sisään n. 40cm pätkinä ja kytkemään yhteen katon sisällä. Kärkeen ruuvasimme koukun, jolla narua saattoi haroa. Tätä yrittäessä on syytä hankkiutua etukäteen mahdollisimman zeniläiseen mielentilaan - joka tosin tulee väistämättä muuttumaan johncleesemäiseksi purkaukseksi. Minun on tunnustettava, että jos joissain remontin muissa vaiheissa motivaationi ei ole ollut jumalattareni tasolla, niin tässä oli tyystin toisin päin. Minun oli kuudennen tunnin jälkeen vaikeaa selittää hankkeen oikeutusta jumalattarelleni. Minun oli vaikea selittää sitä jopa itselleni, ja varmasti teillekin, rakkaat lukijani. Oli jälleen haettava rohkaisua Ernest Shackletonin tilanteesta Elefanttisaarella. Lopulta sain kapinoivan miehistöni jatkamaan urakkaa.

Nyt oli otettava askel taaksepäin ja porattava rumasti uusi reikä vaatekaapissa lähemmäs etureunaa. Luotina käytetty poranterä tietysti jäi ikuisesti seinän sisään, sillä sitähän ei voi saada vedettyä takaisin 30mm aukosta. Mea culpa.

Tiputin uuden luodin uudesta reiästä ja se oli nähtävissä tähystysaukostamme ilmaistointikanavien takana. Se oli kuitenkin edelleen hämmästyttävän kaukana ja olen edelleen varma, että seinämme sisällä on madonreikä, joka vääristää maailmankaikkeutta. Naruun oli kuitenkin nyt mahdollista yltää, mutta ilmastointiputkien takia narun saamiseksi läpi meidän oli tehtävä yli tunti töitä.

-Sherlock Cables-

Johtotehtävissä, vol. 1

Sain blogin vierailevaksi tähdeksi rakkaan aviomieheni, jolla oli suuri tarve avautua uuden kotimme johtotehtävistä. Vauhtiin päästyään tekstiä syntyi niin paljon, että luvassa on moniosainen jatkokertomus, jonka ensimmäisestä osasta pääsette nauttimaan alla.

Johtotehtäviä

Kodin remontoimiseen liittyy paljon sellaistakin, mitä ei paljaalla silmällä näe. Osa töistä on enemmän tai vähemmän välttämättömiä, mutta itse asiassa suuri osa on enemmänkin itsensä toteuttamista. Tänään keskitymme tähän puoleen.

Keskusteluissa jumalattareni kanssa oli tullut selväksi, että olohuoneessa majailleet jättimäiset mustat, kukankastelusta siipeensä ottaneet Chorus M2 -kaiuttimet, Ikean tv-taso, Playstation 3, viritin, kolme muovipussillista cd-levyjä, dvd-levyjä, tarpeellisia johtoja sekä liittimiä ja muuta tilpehööriä sai mennä. Tämä oli selvästi visuaalinen eikä funktionaalinen valinta, sillä onhan tv huomattavasti helpompi laskea tv-tasolle kuin pultata seinään. Vaikka saatan joskus olla painotuksista eri mieltä, tässä olin yhtä mieltä päättävien tahojen kanssa, ja toimeen tartuttiin heti muutaman kuukauden jahkailun jälkeen.

Näyttävä kokoonpano, jossa isännän ja emännän vanhat pylväskaiuttimet,
vanha ja uusi vahvistin sekä yksi pari uusia (käytettyjä) genelecejä.

Ensimmäisenä vaiheena tämän kaltaisessa hankkeessa ei tietenkään ole suunnittelu tai tarvekartoitus, vaan infrastruktuurin rakentaminen. Infrastruktuurin tulee olla paitsi suuruudenhullusti ylimitoitettu ja työläs rakentaa, myös jonkun pihiyteen liittyvän yksityiskohdan takia riittämätön. Molempiin ideaaleihin päästiin.

Lähtökohdat - joita ei haluttu taikka voitu muuttaa - olivat, että internet-yhteys (adsl/wifi-reititin) ja työasemamallinen laite, jolla teen töitä ja selaan nettiä sijaitsevat ylimmän kerroksen työhuoneessa. Mediahuone, jonne kaikki viritin- ja mediavempeleet haluttiin kärrätä, sijaitsi kellarissa. Kellarissa wifin kantama oli metallisten välipohjarakenteiden takia kehno. Olohuoneeseenkin oli tarkoitus laittaa tv - wifi-reitittimestä kauimmaiseen seinään. Wifi on muutenkin havaittu turhauttavan epäluotettavaksi noin yleensä, eikä kaikissa laitteissa edes ollut wifi-valmiutta, joten päätelmä oli selvä. On vedettävä ethernet-kaapelit.

Naapurimme oli kuuleman mukaan vetänyt johdon ensin suoraan ylös ullakkotilaan ja sieltä putkikoteloinnissa näppärästi alas kellariin. Niinpä kömmin pienestä kattoluukusta ullakolle. Vältellessäni törröttäviä ruosteisia nauloja hiirenpaskaisen eristevillan alla, suunnitelma alkoi epäilyttää. Puolen metrin villakerroksen alta olisi äärimmäisen viheliäistä etsiä niin ylöstyönnettävää kaapelia kuin alas vievää koteloakaan. Näin jo siksikin, että oikeaa paikkaa oli hyvin hankala määrittää minkään tarkkojen maanmerkkien puuttuessa. Päätin siis viedä kaapeloinnit helposti sisäkautta.

-Sherlock Cables-

Ikea hackers

Uutta kotia laittaessa olen yrittänyt välttää tavaroiden ostamista uutena ja tori.fi onkin ollut ahkerassa käytössä. Niin myös etsiessäni kotiteatterihuoneeseen tv-tasoa. Olin jo pyöritellyt Ikean suunnitteluohjelmalla Bestå-ratkaisuja ja kun tori.fissa tuli halvalla vastaan Bestån 240cm leveä mustanruskea kokoonpano, oli se pakko hakea pois.

Setissä oli kaksi yo. kuvan mukaista modulia (á 120cm), joista lähdimme muokkaamaan haluamaamme kokoonpanoa. Uusia osia oli hankittava jonkin verran: jalkoja, yksi 60cm moduli lisää, kolme mustaa korkeakiiltoista ovea ja mustat lasitasot päälle. Perussetti oli helppo muokata ovet vaihtamalla, jonka jälkeen pääsimme toden teolla askartelemaan - Ikea hackers style.

Alkuperäisessä modulissa metallireunainen ovi oli lasiovi, jonka takana oli vain valkoinen(/musta) levy, jonka irrottamalla saimme vahvistimelle ja pleikkarille kirkkaan lasioven, jonka läpi infrapunakaukosäädin toimii. Metallireuna oli tosin sen verran silmiinpistävä, että spraymaalasimme sen mustaksi. Toinen tuunattava ovi piti saada sellaiseksi, että keskikaiuttimen voisi piilottaa sen taakse. Tätä varten mies rikkoi toisen alkuperäisistä lasiovista (ihan kauhea sotku!), minä kaivoin kangasvarastoista kaiutinkankaan (on tullut askarreltua kaiuttimia ennenkin) ja yksissätuumin pingotimme kankaan kaksikomponenttiliimalla ja kontaktiliimalla kehyksen ympärille. Ei meinannut kangas millään pysyä metallissa kiinni, mutta kun liimaa käytti riittävästi ja malttoi riittävän pitkään pitää painoa päällä, niin kyllä se lopulta onnistui.

Lopullisen kokoonpanon leveys siis 3m, jonka kolmeen ylijääneeseen kaappiin saimme kaikki ylimääräiset piuhat, kuulokkeet sun muut rojut piiloon. Ison television (60") saimme ihan sattumalta työpaikalta _todella_ halvalla, koska sen liisari oli juuri menossa umpeen. Nyt voimme sitten rauhassa harkita laitammeko tykin vai odottelemmeko kenties 4k-telkkareiden halpenemista.

Tee-se-itse silhuetti

Mies löysi internetin syövereistä kuvasarjan, jossa joku oli maalannut käsin ruokailutilan seinään kuvan Akira Kurosawan elokuvasta Seitsemän Samuraita. Idea jäi kummittelemaan mieliimme ja heittelimme useamman kuukauden ajan ideoita makuuhuoneen seinäämme. Ensin harkitsimme suomalaisia klassikkotaideteoksia kuten Taistelevat metsot, koska elokuva-aiheet tuntuivat kaikki jotenkin kliseisiltä, samoin erilaiset villieläimet. Lopulta päädyimme kuitenkin luontoaiheeseen, tarkemmin ottaen vänkkärään mäntyyn.

Vaan eipä ollut helppo tehtävä se! Nimittäin sopivan kuvan löytäminen. Yksi aamupäivä siinä taidettiin käyttää nettiä ja omia kuvia selatessa, kunnes mies löysi omista arkistoistaan juuri sopivan kuvan:

Hieman Gimppausta (mm. magic wand) ja kuvasta saatiin jäljennettyä mustavalkoinen mäntypariskunta. Viimeisenä silauksena vielä haukka puuta kiertelemään (googlesta), jonka jälkeen saatiin jo melko hyvä käsitys, miltä lopputulos tulisi näyttämään.

Maalausta varten teimme kuvasta vielä käänteisen (invert) niin, että maalattava alue oli valkoinen ja muu alue mustaa. Sen jälkeen haimme töistä videotykin lainaan ja asettelimme kuvan makuuhuoneen peräseinällä.

Meinasihan siitä vähän ongelmia tulla, koska puusta piti saada lähes huoneen korkuinen (lopullinen korkeus rahtusen alle 2m). Homma kuitenkin ratkesi sijoittamalla tykki olohuoneen puolelle :).

Valmiista kuvasta tuli huikean hieno(!) ja suurin osa kyläilijöistä on luullut, että kyseessä on joko tapetti tai tarra. Aikaa tuhrautui yhteensä ehkä n. 6h (2 henkeä), mutta oli kyllä ehdottomasti vaivan arvoista!