Beige kuutio, vihreä kuutio, musta kuutio

Minulla on jo vuosikausia ollut varavuoderahi, joka on vain vuosien saatossa vaihtanut väriä. Ensimmäisen sohvan kanssa alkuperäinen luonnonvalkoinen oli kiva. Kun sohva meni vaihtoon, niin myös rahinpäällinen. Koska kankaat tuntuivat lompakolle siinä vaiheessa niin kovin kalliilta, ostin netistä halvan intianpuuvillaisen päiväpeiton, josta sitten leikkelin rahin ja tyynynpäälliset.

Tällä kertaa marssin suoraan kangaskauppaan ja ostin mustaa sisutuskangasta, joka oli poikkeuksellisesti 1,8m leveää! Tosin tällä kertaa leveydellä ei olisi ollut niin väliä, kun jaksoin poikkeuksellisesti paneutua tehtävään ihan kunnolla ja leikkasin kankaat (viisi osaa) ja laitoin sivuun jopa vetoketjun :). Ompelin nimittäin vihreä yhdestä kappaleesta ja alareunaan viritin vain kuminauhan, joka ei edes pitänyt reunaa kovin nätisti rahin alla.

Vallilaa saapui kotiimme

Kuten edellisessä viestissä jo kirjoitinkin, meni eteisen tapetti vaihtoon, koska se ei sopinut enää yhteen meidän uuden maton kanssa. Tyypillistä, eikö?

Mutta olipas sen maton löytäminen vaikeaa! Meidän "iso" eteinen on käytännössä neliön muotoinen, mutta lähes kaikki eteis- ja käytävämatot ovat suorakaiteen muotoisia. Esim. 80*150cm matto olisi näyttänyt 140*160cm tilassa todella töpöltä, joten pitkän etsinnän jälkeen hoksasin, että mattohan voisi olla pyöreä.

Ja niin se sitten lopulta löytyi. Olin itse jo katsellut valmiiksi Vallilan valikoiman halkaisijaltaan 133cm:n mattoja (Aronia ja Kelohonka) ja mies sitten sattui löytämään tuon Aronian K-Raudan alepöydästä 40€:lla. Sopii kyllä kokonsa ja muotonsa puolesta tuohon tilaan kuin nenän päähän! Eteisestä tuli jotenkin isomman ja väljemmän tuntuinen kun sekä matto, että tumma tapetti meni vaihtoon. Eikä näytä hullummalta nyt tuon parivaljakkokaan.

Tapetin irrottaminen

Siskon ja työkavereiden kanssa juteltuani olin varautunut melkoiseen taisteluun eteisen tapetin irrottamiseksi. Ennen muita toimenpiteitä päätin kuitenkin kokeilla ylälaidasta, että kuinka tiukassa se nyt oikein on.

Suureksi hämmästyksekseni tapetti irtosi erittäin nätisti ihan vain rauhallisesti vetämällä. Ei tarvinnut työkaluja, aineita, höyryä tai muita poppakonsteja! Vähän jäi harmittamaan tuo kauniin kiekuratapetin poistaminen, mutta se ei nyt vain oikein sovi meidän tyyliin. Tai no, poikkeuksena minun oma "women cave", jonka tapetti on näin jälkikäteen ajateltuna ihan sattumalta samantyyppinen kuin tuo eteisen vanha. Ja, jos nyt ihan totta puhutaan, niin suurin syy tapetin vaihtamiseen oli itse asiassa uusi eteisen matto, joka ei nyt vain sopinut tuon vanhan tapetin kanssa yhteen.

Uudeksi tapetiksi valikoitui Vallilan Oksat ihan vain sen takia, että sopiva palanen sattui jäämään yli toisen huoneen tapetointiprojektista (josta lisää myöhemmin). Eli tällä kertaa muutosprojekti ei ollut kovin suunnitelmallinen, mutta kaikesta huolimatta oikein onnistunut!

Virkattuja lasinalusia

Vierailin jokin aika sitten vanhempieni luona, jossa sain ihan ihmeellisen päähänpiston ruveta virkkaamaan ystäville lahjaksi lasin-/kynttilänalusia. Äiti on ihan mahdoton käsityöihminen ja hänellä on kesken vähintään puolenkymmentä erilaista projektia (+opiskelun näytöt päälle). Siinähän se sitten meni yksi ilta lankoja, koukkuja ja malleja etsiessä ja toinen kokeillessa ja opetellessa.

Mutta olihan se vain ihana, kun mallit ja tekniikka löytyi ja pieniä pyörylöitä alkoi valmistua kuin liukuhihnalta. Urakoin viidelle ystävälle neljä pylpyrää kullekin ja lopuksi kääräisin ne vielä sellofaaniin ennen yhteisiä 180-vuotisjuhlia :). Olen äärimmäisen huono keksimään lahjoja, mutta tällä kertaa tunsin onnistuneeni, etenkin kun Argentiinassa asuva ystäväni lähetti kuvan, jossa pitsiset aluset olivat päässeet nätisti Iittalan kivituikkujen alla.

Vielä kun jaksaisi tehdä itselle samanlaiset :).

Viimeistelyä vaille valmis

Päätimme syyskuun alussa, että uuden kodin tupareita vietetään marraskuun loppupuolella ja siihen mennessä pitää olla paikat enemmän tai vähemmän järjestyksessä. Syys- ja lokakuu onkin mennyt puuhastellessa ja nyt on vasta aikaa raportoida kaikista saavutuksista.

Eniten iloa ja onnistumisen tunteita olemme saaneet kotiteatterihuoneen valmistumisesta. Alakerran huoneen tummansininen seinä sai väistyä ja tilalle asennettiin nestemäinen Poldecor kangastapetti, jonkan pienet kimalteet tuovat leffailtoihin juuri sopivasti luksusta ;).

Paikat ojennukseen

Niin se vierähti koko viikonloppu paikkoja ojennukseen laittaessa. Muutosta on kohta puoli vuotta ja vasta tänään tyhjeni viimeinen muuttolaatikko ja saimme pääoleskelutilat rojuvapaaksi. Tästä tietysti seurasi se, että varasto on nyt ihan kaaottisessa tilassa, eli käytännössä siirsimme sotkun vain paikasta toiseen. Mutta eihän siellä varastossa kukaan vieraile!

Eniten ärsytystä näinä kuukausina on aiheuttanut miehen cd ja dvd laatikot, joita on siirrelty (ja potkittu) varastohuoneen laidalta toiselle. Näille ostettiin hyllyt jo kesällä, mutta koska kotiteatterihuone on toiminut varastona, ei meillä ollut aavistustakaan, mihin kohtaan hyllyt kiinnitettäisiin.

Nyt kun huone on viimein muuttumassa varastosta toiseksi olohuoneeksi, saimme myös hyllyt seinään ja levyt hyllyille. Hyllyt olivat alunperin valkoiset, mutta tuunasimme ne spraymaalilla mustiksi, jotta sopisivat paremmin tulevaan sisustukseen. Me like!

Divaani uusi elämä

Sohvan ja Schelley-nojatuolin ostamisen jälkeen olohuoneesta tuntui vielä puuttuvan istumapaikkoja. Itse mietin kevyttä ja siroa 2-istuttavaa kangassohvaa, mies halusi mukavan lukunurkan ja ehdotti divaania.

Surffailin tuntitolkulla tori.fi:ssä ja muualla etsimässä oikeanlaista divaania ja olin mm. erittäin vähällä ostaa yhden mustan nahkadivaanin 250€:lla. Jotenkin musta tuntui kuitenkin niin jyrkältä valkoisten nahkakalusteidemme rinnalla, että päätin jatkaa kangasdivaanin etsintää. Joskus alkukesästä löysin torista kankaattoman divaaninrungon, mutta jostain syystä en siitä heti innostunut. Kun runko oli vielä kesälomareissun jälkeen myynnissä, alkoi mielessä kypsyä ajatus. Niin, ehkä sittenkin.

Divaanin hakureissu on jo tarina itsessään. Omakotitalo, mistä tuon hain, sijaitsi vähän syrjemmällä ja kun odottelin pihassa myyjän saapumista, tepasteli ensin vastaan kanalauma kukkoineen. Hetken päästä vapaana ollut lammas tuli ihmettelemään vierasta ihmistä ja ei aikaakaan kun nurkan takaa kurkisti myös vuohi. Pieni maatilanemäntä sisälläni oli ihan tohkeissaan ja en voinut lakata hymyilemästä ja ihailemasta tätä pientä seurakuntaa.

Divaanin sijoittelua ja väriä piti hetken aikaa makustella, mutta lopputulos on mielestäni erittäin onnistunut. Olohuoneessa on nyt neutraalia valkoista ja harmaata ja väriläiskinä herkullista vihreää ja violettia. Divaanin runko maksoi vain 20€ ja uuden kankaan kanssa kokonaishinnaksi tuli n.80€. Ostin kangasta vahingossa n. metrin liikaa, mutta siitäpä saakin kivasti vielä divaaniin niskatyynyn ja sohvalle pari koristetyynyä.

Syksy tuli keittiöön

Sopivien valaisinten löytäminen on ollut minulle aina ihan äärimmäisen vaikeaa! Nyt kuitenkin osui nappiin kun lukuisten valaisinosastokierrosten jälkeen mies iski silmänsä tähän yksilöön. Olihan sillä hintaa vähän enemmän kuin toivoin, mutta nyt valinta tuntuu oikealta. Tuo harmaa lasikupu sopii hyvin rosterisiin kodinkoneisiin ja metallisiin vetimiin (jotka eivät kyllä tässä näy) ja neljä lamppua tuovat riittävästi valoa pimeneviin syysiltoihin.

Pimeiden iltojen vastineeksi, arkiromantiikkaan, asennutimme keittiöön vielä himmentimen ja nyt valotehoa saa säädettyä portaattomasti. Olen niin onnellinen!

Näin sadonkorjuuaikaan en voinut vastustaa kiusausta napsia juoksulenkillä pellonlaidasta muutamia vehnäntähkiä. Toivottavasti pellon omistaja ei pahastu, vaikka kävin näitä rikkaruohojen seasta napsimassa. Ne vain ovat niin kauniita.

Vähän erilaista tapetointia

Taisi olla ilmaisjakelulehti Suomela, missä näin kangastapettia käsittelevän jutun ensimmäistä kertaa ja ihastun ajatukseen heti. Ensimmäisen mieleen tuli portaiden käsittely ja seuraavaksi kotiteatterihuoneen takaseinä.

Muutama viikko sitten löysimme viimein aikaa piipahtaa SBL:n uudessa myymälässä Vantaalla ja saimme tilattua ainekset molempiin kohteisiin. Kotiteatterin tehosteseinäksi valitsimme vähän kimaltelevan valko-vaaleanharmaan tapetin ja portaisiin vaalean beigen, jotta se sointuisi valkolakattuun parkettiin.

Tällä viikolla pääsimme viimein tositoimiin kun haimme tiistaina kaikki tarvikkeet. Koska massan piti antaa tekeytyä vähintään 8h, sekoitimme sen heti aamutuimaan ja ryhdyimme levityspuuhiin heti työpäivän jälkeen.

Tapettiaineksesta ja vedestä muodostuu hauskantuntuinen massa

Massan levittäminen ja tasaisen kerroksen saaminen oli yllättävän hankalaa ja pääsin vasta seinän puolessa välissä jyvälle, miten homma kannattaa tehdä. Alla olevan kuvan ottovaiheessa massa oli juuri loppunut kesken ja ihmettelimme, että mitäs nyt. Onneksi kangastapetin työstö- ja kuivumisaika on erittäin pitkä, joten rupesimme vain kaapimaan valmiista seinästä massaa ja siirtämään keskeneräiselle alueelle. Alkuvaiheessa tuli nimittäin levitettyä massaa vähän runsaammin, joten saatoimme huoletta kaapia sieltä pois ja tasoittaa vain tekemämme reiät ympärillä olevalla, paksummin levitetyllä, massalla.

Eihän tämä nyt ihan kaikkien taiteen sääntöjen (ja ohjeiden) mukaan mennyt, mutta hyvä siitä tuli :). Kaikissa näissä kuvissa massa on vielä märkää, joten väri on huomattavasti tummempi, kuin mitä lopputuloksen pitäisi olla. Jäämme innolla odottamaan miltä kuivunut seinä näyttää.

Kokolattiamatto

Minulla oli jo alussa visio, että vaatehuoneessa pitää olla kaunis tapetti ja kokolattiamatto. Kyselin Bauhausista sopivaa mattoa jo ennen muuttoa, kun kävin ostamassa tuon ihastuttavan tapetin, mutta haluamaani sävyä ei juuri silloin ollut 2m leveänä.

No, sain maton viimein ostettua, mutta se on odottanut asennusta eteisen seinää vasten nojaillen jo varmaan kuukauden päivät. Eilen kuitenkin sain inspiraation asentaa sen paikalleen ja kuinka ihana siitä tulikaan! Vaikka kyseessä on "terassimatto" on se pehmeä ja peittää vanhan, likaisen ja kulahtaneen muovimaton. Huoneen ilme muuttui kertaheitolla vaatehuoneesta "walk-in-closet"iksi :).

Portaat

Parkettiremonttia suunnitellessa ja urakoitsijan kanssa keskustellessa nousi portaikko haastavimmaksi muutoskohteeksi. Kunkin portaan etureuna oli "tyylikkäästi" ruuvitettu yhdeksällä tummalla ruuvilla, joita ei valkolakkauksen jälkeen voinut jättää paikoilleen. Ruuvien jäljiltä jäi tietysti isot reiät, joiden paikkaaminen ja ylilakkaaminen ei olisi tuottanut siistiä lopputulosta. Urakoitsija ehdotuksesta reiät pakkeloitiin ja portaat maalattiin betoluxilla valkoiseksi.

Ensireaktio oli meillä molemmilla "ei toimi", "ei hyvä". Parkettipalasten väliset reiät näkyvät paikkapaikoin ikävästi ja valkoisella pinnalla näkyy heti kaikki moska. Lisäksi valkoinen on jotenkin liian valkoinen.

Jo ennen betoluxia mietin, että toimisiko portaisiin kokolattiamatto. Siis, että päällystäisimme portaat kankaalla. Homma tuntui kuitenkin liian työläältä (ja kalliilta) ja kankaan värin valinta liian vaikealta. Nyt olen kuitenkin saattanut löytää tähän ratkaisun - kangastapetti. Älkää antako nimen hämätä, SBL:n nestemäisellä kangastapetilla voi käsitellä myös lattian, mikäli siihen laitetaan lakka päälle. Nyt pitäisi vain löytää aika tutustus asiaan paremmin ja toteuttaa muutos (ja valita se väri).

Pihassa kukkii

Mitä kaikkea ihanaa ja kaunista tuolta pihalta voikaan vielä kesän aikana löytyä! Tällä viikolla on alppiruusu toivottanut komeilla kukinnoillaan tervetulleeksi kotiin.

Kirjat järjestykseen

Tilaamamme Vitriini saapui viimein kuuden viikon toimitusajan jälkeen ja mies kokosi sen reippaasti yksin minun ollessa työmatkalla. Tänään sain viimeiset kirjat paikoilleen ja yhdessä asensimme taulun arvoiselleen paikalle. Ilokseni myös tohtorihatulleni löytyi sopiva kolo vitriinistä pölyltä suojassa.

Vaikka yksi nurkka saatiin taas järjestykseen ja kuusi pahvilaatikko tyhjäksi, niin silti tuntuu, että asunto on kaaoksen valtakunta. Kun yhden asian saa kuntoon, on toinen jo levällään. Helpottaakohan tämä koskaan?

Villahuopa

Rakas äitini päätti aikuisiällä opiskella itselleen uuden tutkinnon ja yhtenä näyttötyönä oli ns. asiakastyö. Hän sitten ehdotti, että mitä jos minä olisin se asiakas ja, että tuotteena olisi villahuopa meidän uuteen kotiin. Ihana, ihana äiti!

Äiti etsi minulle erilaisia malleja, joista valitsin ihanimman, vahingossa tietysti teknisesti kaikkein vaikeimman. Väreiksi valikoitui neutraalit harmaa ja luonnonvalkoinen. Ja kuinka valtavan ihana siitä tulikaan! Nyt vain on hirmuinen valinnanvaikeus, sillä äiti teki kaksi eri sävyistä huopaa, enkä millään osaa päättää kumpi sopisi meille paremmin.

Niin ja vaikka annoin äidille kunnolla haastetta, suoriutui hän täydellisesti ja sai näytöstä täydet pisteet. Minä en kyllä epäillyt hetkeäkään, etteikö tästä tulisi täydellinen!

Timber! - Puu kaatuu!

Meidän pihassa on (tai siis oli) puu, joka tuomittiin kaadettavaksi. Kuusi oli kasvanut niin suureksi, että se varjosti ikävästi terassia, tunki aidan läpi/yli naapuritontin sekä jalkakäytävän puolelle ja oli, no, kunnan virkamiehenkin sanoin: "ei mikään komistus".

Ensin oli puu...

...ja sitten ei enää ollut

Varsinainen valaisinlöytö

Yritän säännöllisesti käydä tori.fi:ssä tsekkaamassa, josko myyntiin olisi tullut sopivia valaisimia keittiöön ruokapöydän yläpuolelle, olohuoneeseen nojatuolin viereen luku-/tunnelmavaloksi tai makuuhuoneen yöpöydille.

Olen salaa toivonut löytäväni myös jonkun punaisen pöytälampun olohuoneeseen tulevan kirjahyllyn päälle. Ja maanantaina se löytyi! Kun avasin tämän punaisen lasisen valaisimen ilmoituksen ja hinta oli vain 5 euroa, en meinannut pysyä housuissani. Pikaisesti tekstiviesti myyjälle ja niin tämä suloisuus oli varattu minulle.

Pidän valaisimista, joissa on luonnetta ja jotka näyttävät siltä, että ne voisivat hetkenä minä hyvänsä lähteä liikkeelle. Ehkä olen outo, mutta tämä sai minussa aikaan juuri sellaisen tunteen. Voin niin kuvitella tuonne kuvun sisään pari tapittavaa silmäparia ja virnistävän suun.

Pientä piharemonttia vol. 1

Tänään oli epävakaasta säästä huolimatta taloyhtiön pihatalkoot. Reilu pari tuntia vierähti yhteisiä piha-alueita siivotessa, mutta ehdin onneksi päivän päätteeksi laittamaan vähän myös omaa pihaa.

Keittiön ikkunan alla railakkaasti levinneet varjoyritit saivat tänään kyytiä, kun revin nuo seinänvierustan kasvustot pois, levitin suojakankaan, reunustin kivillä ja levitin keskelle singeliä (=luonnon pyöristämää soraa) . Muutenhan varjoyrtti olisi edelleen saanut levitä kauniina mattona koko alueella, mutta pihan ainoa vesipiste sattuu olemaan tuossa nurkassa ja tuntui kurjalta tallata kasvusto joka kerta hanalle mennessä.

Lisäksi nyt on pakko alkaa etsimään tämän tontin singelille parempia sijoituspaikkoja, sillä tuota pientä kiviaineista on edelliset asukkaat viljelleet useamman (kymmenen?) neliön alueelle ja tuntuisi kurjalta (ja varsin työläältä) lähteä kuskaamaan sitä kaikkea sorttiasemalle.

Kuten näkyy, minulle tyypilliseen tapaan tämäkin homma jäi vähän kesken, mutta minkäs teet, jos lähettyvillä ei ole enää oikeankokoisia reunuskiviä ;).

Ihanat Riihimäen lasipurkit

En ole luonteeltani mikään keräilijä ja yritän pitää kaikki esillä olevat asiat minimissään. Varastossa on nytkin laatikollinen erilaisia kynttilöitä ja muita härpäkkeitä, jotka eivät yleensä edes talviaikaan löydä tietään näkyville.

Keittiössä kaikki tavarat ovat tähän asti olleet kaapinovien takana, siistissä järjestyksessä, pääasiassa Tupperwaren säilytysastioissa. Kiitos äidille tämän vimman tartuttamisesta, mutta fakta on, että kaappi on muovipurkeineen huomattavasti siistimmän näköinen kuin erikokoisine ja -laisine pusseineen ja pahvitörppöineen.

Uuden kodin keittiössä on kuitenkin yhdellä seinällä avohyllykkö, joka on kaivannut täydennystä. Hyllyt olivat edellisellä asukkaalla täynnä keittokirjoja, mutta itse kun suosin enemmän netin reseptivalikoimaan, on hyllyille pitänyt keksiä muuta käyttöä. Muuton jälkeen meni nelisen viikkoa, että sain käsityksen siitä missä minkäkin keittiötarvikkeen pitää sijaita ja noille hyllyille ajautuivat kuin itsestään kaurahiutaleet, myslit, leseet ja pellavarouhe.

Nätit purkithan siihen sitten piti saada kun ei ne Tupperwaret ja myslipussit oikein silmää miellyttäneet... Aluksi ajattelin sellaisia vanhanajan kioskin lasisia karkkipurkkeja, mutta aika pian googlettelu johdatti minut ihailemaan Riihimäen vähän kulmikkaita lasipurkkeja. Harmikseni sain vain todeta, että purkit ovat kyllä arvossaan ja että kannellisina niitä on aika vaikea löytää.

Ilahduinkin sitten suuresti, kun piipahdin perjantaina lähikirpparilla, josta löytyi pitkä rivi kannellisia ja kannettomia (pääasiassa 2 litraisia) Riihimäen lasipurkkeja eri "leimoilla". Vaikken yleensä hairahda näihin keräily/vintage "hömpötyksiin", niin nyt en voinut vastustaa kiusausta ja mukaan lähti kolme 2l:n ja yksi litran lasipurkki sekä kolme kantta.

Ja niin pääsivät kaurahiutaleet, myslit ja pellavarouhe nätisti esille.

Mieheni (vai miehet yleensä?) ei kyllä millään ymmärrä tätä ruoka-aineiden uudelleenpurkittamista, mutta itseä ainakin ärsyttää pakettien erilaisuuksien lisäksi niiden yleensä epäkäytännölliset avaus ja kaatomekanismit, jotka ratkesivat nyt kuin itsestään :).

Kirjahylly

Sohvan jälkeen seuraava valintatilanne kohdistui luonnolliseksi toiseksi tärkeimpään, tai no, ainakin suurimpaan hankintaan, kirjahyllyyn. Olen aina ihastellut Boknäsin klassista hyllyä ihanin lasiovien avausmekanismein. Vielä kun Vepsäläisellä törmäsin tähän valkoiseen versioon, olin jo lähes varma, että tämä se on.

Mies kuitenkin epäröi, sanoi voivansa kuvitella tällaisen hyllyn korkeintaan tätinsä kotiin. Hänellä oli ajatuksissa selvästi modernimpi. Joku jossa olisi jokin juju. Ehkä jotain tällaista?

Kuva täältä

Minulla oli tietysti omat epäilykseni tuon modernin hyllyn suhteen: a) kirjoja ei saa pölyltä suojaan, b) onko tällainen hylly monenlaisine kirjoineen liian levoton? ja c) saako vanhat kirjat tästä arvoisensa paikan?

Retki Vepsäläiseen, ja ihastuimme sitten johonkin ylläolevien vaihtoehtojen välimaastoon, Ahti Taskisen suunnittelemaan Vitriiniin. Klassinen, suoralinjainen, hyvin aikaa kestänyt. Vielä kun pääsimme pelaamaan eri korkuisilla hyllyelementeillä ja umpi- sekä lasiovilla, on kokonaisuus todennäköisesti oikein mainio! En millään malta odottaa neljää viikkoa.

Sohva

Kun lähtee rakentamaan olohuoneen sisustusta tyhjästä, on hommassa tällaiselle amatöörisisustajalle aivan liikaa pohdittavaa ja valittavaa.

Päätin lähteä liikkeelle tärkeimmästä, eli sohvasta. Vaati pari tuntia kiertelyä sisustusliikkeissä, että sohvan väriksi valikoitui valkoinen ja materiaaliksi nahka. Menin kotiin ja kysyin mieheltä minkälaisen sohvan hän haluaisi ja vastauksena oli sen enempää miettimättä: valkoinen nahkasohva. Toisille homma tuntuu olevan vain niin paljon helpompaa...

No, eipähän tarvitse ainakaan tästä asiasta kinata!

Nahkasohvat kun eivät ole ihan halvimmasta päästä, lähdin etsintäretkelle internetin ihmeelliseen maailmaan. Sieltähän se sohva löytyikin, tori.fi:stä, Natuzzin 2030 2-istuttavana. Niin ihana ja persoonallisesti muotoiltu oli pakko saada!

Ja kun myyjä vielä soitti parin päivän päästä, että saan halutessani kaupan päälle BoConceptin Schelley nojatuolin, olin ihan myyty. Tuolla ensimmäisellä sisustuskauppakierroksella istuin ja ihailin nimittäin juuri samanlaista tuolia, mutta hylkäsin sen nähtyäni hintalapun... Kyllä se näköjään minullakin joskus käy tuuri!

Onni on oma piha

Tällä viikolla löytyi pihalta ihana yllätys. Kevään ensimmäiset kukat!

Taitavat kyllä olla jotain villejä lajikkeita, koska kasvavat kukkapenkkien ulkopuolella, mutta hällä väliä. Saivat silti aikaan aikuisessa naisessa lähes lapsenomaista riemua.

Minä en todellakaan ole mikään viherpeukalo, saati biologi (kuten ehkä ylläolevasta saattoi jo päätellä), joten nämä, kuten moni muukin meidän pihalla oleva lajike jäännee mysteeriksi. Innolla kuitenkin odotan mitä kaikkea tuonne pihaan kevään ja kesän edetessä ilmestyy!

Vanhan tammimosaiikkiparketin hionta ja valkolakkaus

Eniten minua uudessa kodissa ärsytti vanha ja kulahtanut tammimosaiikkiparketti. Kellertävänruskealle paikoin pahasti kuluneelle lattialle oli tehtävä jotain _ennen_ muuttoa, muuten homma jäisi tekemättä. Palkkasimme urakoitsijaksi kodinremontit.fi-sivuston kautta tarjouksen antaneen Fixhouse Oy:n, joka oli netissä saanut hyvää palautetta ja antoi parhaimman tarjouksen.

Emme kuitenkaan halunneet lähteä pelkälle hionta ja lakkaus -linjalle vaan jotain sävyä pintaan oli saatava. Mietimme pitkään, että laitetaanko tummaa vai vaaleaa, mutta koska pelkäsimme tumman lattian synkistävän ihanan valoisaa asuntoa liikaa, päädyimme vaaleaan.

Hionta, neljä kerrosta pohjalakkaa ja kaksi kerrosta pintalakkaa, jossa (muistaakseni) 1/3 valkoista ja tulos on mitä parhain! Huoneiston ilme kirkastui ihan silmissä! Yksi huone meni isommalla valkolakkaosuudella, mutta tulos olis turhan "muovinen", joten muihin huoneisiin sekoitussuhdetta muutettiin hieman.

Mietin pitkään parketin vaihtoa tai kovapuulattian asentamista vanhan päälle, mutta homma tuntui liian isolta ja ennenkaikkea turhalta. Minusta oli ihanaa, että pystyimme säilyttämään alkuperäisen laadukkaan parketin näinkin yksinkertaisella ja edullisella ratkaisulla. Ja mikä parasta, saamaan kauniin lopputuloksen!

Muurahaisinvaasio

Muurahainen tietokoneen näytöllä. Muurahainen tiskipöydällä. Muurahainen ruokapöydällä Muurahainen seinällä. Muurahaislegioona lattialla. Muurahainen ... no ymmärrätte varmaan yskän.

Meillä on siis uudessa kodissa pienen pieni muurahaisongelma. Niitä on _joka paikassa_. Asunnon myyjä sanoi myrkyttäneensä talon ennen lähtöään, mutta melko laimeilla aineilla ovat yrittäneet muurahaisarmeijaa taltuttaa, koska tälläkin hetkellä lattioilla kuhisee useita kymmeniä mustia pirulaisia.

Me päätimme lähestyä mustia sotilaita "troijan hevosella", eli muurahaisansoilla, jotka houkuttelevat muurahaiset sisään, päästävät ulos ja pojat itse kuljettavat myrkyn pesäänsä. Muurahaisia nousee ainakin kolmesta paikasta, pesien kokonaismäärästä ei ole mitään tietoa. No, jos ansat eivät tehoa, pöydällä odottaa myös sumutettavaa myrkkyä.

Väittävät myös muurahaisten häviävän, mitä lähemmäs kesää mennään. Toivotaan parasta.

Tapetti

Muutimme tänään loput tavarat uuteen kotiin!

Ensimmäinen "minä itse"-remontti kohdistui vaatehuoneeseen, jonka varasin kokonaan itselleni walk-in-closet-tyyppiseksi vaatesäilytystilaksi. Ehdin viikolla käydä pakkeloimassa reiät piiloon ja maalaamassa vaatehuoneen ja tänään illansuussa viimeisteltiin päätyseinä aivan ihastuttavalla Bauhausin alelaarista löytyneellä tapetilla.

Helppo tämä ensitapetointi ei kyllä missään nimessä ollut. Seinän rikkonaisuus kaikkine luukkuineen ja putkineen aiheutti kyllä melkoista päänvaivaa. Nyt on kuitenkin kaikki visuaalisesti piilossa tapetin kuvioissa, mutta silti saavutettavissa, silä leikkasin kaikki luukkujen reunat ja ruuvinkohdat auki.

Tästä on hyvä lähteä jatkamaan women caven rakentamista :). 

Parketin hionta

Eilen saimme avaimet uuteen kotiin ja pääsimme heti hommiin. Remonttimies tuli laittamaan paikkoja kuntoon (huom! sunnuntaina) ja itse muutimme suurimman osan pienirtaimistoa keittiön, työhuoneen ja kodinhoitohuoneen kaappeihin.

Tänään oli sitten pakko käydä päivän päätteeksi vakoilemassa, mitä remonttimies oli saanut aikaiseksi ja aika upea muutos vanhalle tammimosaiikkiparketille oli tapahtunut! Talo on rakennettu 1990 ja parkettia ei ole kuulemma kertaakaan hiottu ja lakattu.

33 vuoden pinttymien hiominen...

...tekee lattiasta kuin uuden!

Huomatkaa kuvassa meidän iiihanan punainen keittiön ja eteisen seinä <3.

Uusi koti

Allekirjoitimme tänään kauppakirjan ihanasta pihan perällä nököttävästä "leikkimökistä". Neliöitä pieneen kotoseen mahtuu 98, kerroksia huimat kolme, huoneita neljä. Sunnuntaina alkaa remontti ja _hätähousujen_ alustava muutto. Intoilu sisustuksesta ja pintaremontista alkoi jo joulukuussa alkukaupan allekirjoittamisen jälkeen.

Entisen omistajan ottama myyntikuva, joka vei sydämeni :)

Tervetuloa seuraamaan alussa vähän rivakammin, mutta myöhemmin hitaammin, etenevää asunnon muuttumista kodiksi. Käsillä tekeminen, ompeleminen, puutyöt, rakentaminen ja remontointi on lähellä sydäntä, mutta innostusta ja ideoita on huomattavasti enemmän kuin taitoja ja aikaa.