Villahuopa

Rakas äitini päätti aikuisiällä opiskella itselleen uuden tutkinnon ja yhtenä näyttötyönä oli ns. asiakastyö. Hän sitten ehdotti, että mitä jos minä olisin se asiakas ja, että tuotteena olisi villahuopa meidän uuteen kotiin. Ihana, ihana äiti!

Äiti etsi minulle erilaisia malleja, joista valitsin ihanimman, vahingossa tietysti teknisesti kaikkein vaikeimman. Väreiksi valikoitui neutraalit harmaa ja luonnonvalkoinen. Ja kuinka valtavan ihana siitä tulikaan! Nyt vain on hirmuinen valinnanvaikeus, sillä äiti teki kaksi eri sävyistä huopaa, enkä millään osaa päättää kumpi sopisi meille paremmin.

Niin ja vaikka annoin äidille kunnolla haastetta, suoriutui hän täydellisesti ja sai näytöstä täydet pisteet. Minä en kyllä epäillyt hetkeäkään, etteikö tästä tulisi täydellinen!

Timber! - Puu kaatuu!

Meidän pihassa on (tai siis oli) puu, joka tuomittiin kaadettavaksi. Kuusi oli kasvanut niin suureksi, että se varjosti ikävästi terassia, tunki aidan läpi/yli naapuritontin sekä jalkakäytävän puolelle ja oli, no, kunnan virkamiehenkin sanoin: "ei mikään komistus".

Ensin oli puu...

...ja sitten ei enää ollut

Varsinainen valaisinlöytö

Yritän säännöllisesti käydä tori.fi:ssä tsekkaamassa, josko myyntiin olisi tullut sopivia valaisimia keittiöön ruokapöydän yläpuolelle, olohuoneeseen nojatuolin viereen luku-/tunnelmavaloksi tai makuuhuoneen yöpöydille.

Olen salaa toivonut löytäväni myös jonkun punaisen pöytälampun olohuoneeseen tulevan kirjahyllyn päälle. Ja maanantaina se löytyi! Kun avasin tämän punaisen lasisen valaisimen ilmoituksen ja hinta oli vain 5 euroa, en meinannut pysyä housuissani. Pikaisesti tekstiviesti myyjälle ja niin tämä suloisuus oli varattu minulle.

Pidän valaisimista, joissa on luonnetta ja jotka näyttävät siltä, että ne voisivat hetkenä minä hyvänsä lähteä liikkeelle. Ehkä olen outo, mutta tämä sai minussa aikaan juuri sellaisen tunteen. Voin niin kuvitella tuonne kuvun sisään pari tapittavaa silmäparia ja virnistävän suun.

Pientä piharemonttia vol. 1

Tänään oli epävakaasta säästä huolimatta taloyhtiön pihatalkoot. Reilu pari tuntia vierähti yhteisiä piha-alueita siivotessa, mutta ehdin onneksi päivän päätteeksi laittamaan vähän myös omaa pihaa.

Keittiön ikkunan alla railakkaasti levinneet varjoyritit saivat tänään kyytiä, kun revin nuo seinänvierustan kasvustot pois, levitin suojakankaan, reunustin kivillä ja levitin keskelle singeliä (=luonnon pyöristämää soraa) . Muutenhan varjoyrtti olisi edelleen saanut levitä kauniina mattona koko alueella, mutta pihan ainoa vesipiste sattuu olemaan tuossa nurkassa ja tuntui kurjalta tallata kasvusto joka kerta hanalle mennessä.

Lisäksi nyt on pakko alkaa etsimään tämän tontin singelille parempia sijoituspaikkoja, sillä tuota pientä kiviaineista on edelliset asukkaat viljelleet useamman (kymmenen?) neliön alueelle ja tuntuisi kurjalta (ja varsin työläältä) lähteä kuskaamaan sitä kaikkea sorttiasemalle.

Kuten näkyy, minulle tyypilliseen tapaan tämäkin homma jäi vähän kesken, mutta minkäs teet, jos lähettyvillä ei ole enää oikeankokoisia reunuskiviä ;).