Johtotehtävissä, vol. 8

Post scriptum: Actus Dei

Eräänä yönä heräsin hetkeksi räsähdykseen ja välähdykseen. Ukonilmaa oli jatkunut jo kauan, ja se oli pitänyt puolisoni hereillä hyvän aikaa. Mumisin räsähdyksen tarkoittavan, että jotain meni rikki, mutta puolisoni väitti ettei ollut kuullut kuin ukkosen jyrähdyksen. Nukahdin saman tien.

Seuraavan päivä totesin, etteivät erinäiset asiat toimi. Turhautavintahan on, tällaisessa konfiguraatiossa ongelmien laajuuden selvittäminen vaatii kaiken purkamista ja kokeilemista erikseen.

Saimme sähköpostin taloyhtiömme puuhamieheltä. Hän kertoi sen, minkä olimme jo huomanneetkin, eli että tv-kanavat eivät näy kunnolla. Meillä näkyi toisessa vastaanottimessa TV1, Harju&Pöntinen ja AlfaTV, toisessa ei mitään. Puuhamies kertoi syynkin: Thor oli moukarillaan osunut taloyhtiön antennivahvistimeen. Virtapiikki oli siis tullut todennäköisesti ainakin antennikaapeleita pitkin kahteen tv-vastaanottimeen. Puuhamiehen adsl-purkkikin oli tosin paistunut, joten Thor oli saattanut paukutella muuallekin.

Onnettomuustutkinta tapahtumapaikalla osoitti nopeasti, että viihdevälineisiin ei juossut nettipaketteja, eikä juuri minkään viihdevälineen (PS3, Denon, tietokone) signaali näkynyt kummallakaan tv-ruudulla. Denonin kautta ei myöskään tullut ääntä kaiuttimiin eikä kuulokkeisiin. Paitsi LP-levyltä, joka oli ainoa analoginen lähde, jota helposti saatoimme kokeilla.

Näytti siis, että Thorin viihdemaku kohdentui Harju&Pöntisen ja Twister Sisterin LP-levyn kaltaisiin miehekkäisiin asioihin.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Ukkosenjumalan vasara on toimittanut Manalaan ainakin jokusen HDMI-portin tv:istä, yhden portin ethernet-hubista (ei kuitenkaan adsl-reititintä), ja koko Denonin digitaalisen outputin (ääni ja kuva.) Eli sen lisäksi, että rikkoutuneita asioita on vaikea paikantaa, niin on niitä myös näin laajassa konfiguraatiossa _paljon_ [toim. huom.].

Onneksi näin kesällä on kiva lukea kirjoja ulkona.

-Sherlock Cables-

Tee-se-itse kaappi / komero

Mistäköhän sitä lähtisi liikkeelle meidän viimeisimmän rakennusprojektin tiimoilta. Ehkä siitä, että portaiden alaosassa on (tai siis oli) tyhmä tila, jonne kyllä kertyi kaikenlaista roinaa, mutta siitä johtuen kodinhoitohuoneen ovi oli aina pakko pitää auki (myös pyykinpesukoneen lingotessa, nice). No. Jo ehkä vuosi sitten puhuimme, että tuohon tilaan voisi laittaa kaapin, mutta vasta tällä viikolla mies mun varastohyllytilanmaksimointiurakan jälkeen (tästä lisää jossain vaiheessa) totesi, että rakennetaan se kaappi samoilla energioilla.

Tuo tyhmä tila on syntynyt siitä, että alakerran huone ei ole aikaisemmin ollut huone, vaan avoin tila. Seinä ja ovi on rakennettu myöhemmin ja tuo "kolo" on sitten syntynyt uuden seinän ja kodinhoitohuoneen seinän väliin. Jostain kumman syystä roinakasasta ei tullut otettua kuvaa, mutta ao, kuvasta näkee hyvin minkälaisesta tilasta on kyse.

Karmien kiinnitystä

Ihan mielellämme olisimme laittaneet tuohon valmiskaapin, mutta takanurkassa oleva putkikotelo ja tilan omituiset mitat evät mahdollistaneet tätä (lue: olisi tullut liian kalliiksi), joten lähdimme rakentamaan komeroa tyhjästä. Pikainen googletus, puhelu ja visiitti kalustetukkuun, josta mukaan tarttui kaksi valkoista mdf-ovea (40 ja 50cm leveät), puutavaraa Bauhausin drive-inistä ja elfaa K-Raudan tarjouksesta.

Ensin kehikko ovien kiinnittämiseen, sitten vähän lisäpulikkaa saranoiden kohdille, koska saranat olivatkin ovelasti sisempänä, ovien sovitusta ja ylä- ja alasuojalevyjen mittaamista ja sahaamista. Homma ei olisi ollut näin helppoa ilman, etää investoimme taas uuden, jokakodin tuikitarpeellisen työkalun, pistosahan. On kyllä ihan must vehje lastulevyhyllyjen ja noiden suojalevyjen sahaamiseen!

Ensimmäisessä sovituksessa ovet eivät olleet vielä ihan kohdillaan, mutta kivasti alkoi vahvistua ajatus siitä, että olimme oikeilla jäljillä. Tässähän olisi aina pitänyt olla kaappi!

Varastosta vähän valkoista maalia ovenpieliin, elfan kiskojen kiinnitys, hyllyjen sahaus oikeaan mittaan, alalevyn kiinnitys, ovenkahvat, lattialistat,... Ja kuinka hieno siitä tulikaan! Ihan niinkuin se olisi ollut siinä aina. Menin illan aikana moneen kertaan istumaan portaille ja ihailemaan saavutustamme. Näin sen pitää olla. Ja loppujen lopuksi lisätila ei tullut edes kovin kalliiksi. Suurin kuluerä oli ovet saranoineen ja kahvoineen yht. 150€, puutavara ja ruuvit maksoivat n.35€, elfaa meillä oli jonkin verran jo entuudestaan, mutta olisikohan niiden arvo yhteensä 40-50€ ja hyllyt saatiin varastonsiivouksen yhteydessä löydetyistä vanhoista lastulevyistä, eli ilmaiseksi.

Nyt on roinat piilossa ovien takana ja saimme lattian lisäksi hyödynnettyä myös kaapin yläosan hyllyjen avulla. Meikä tykkää!

Valmis kaappi ilman lattia- ja kattolistoja

Lauta-aidan uusiminen / vaihtaminen

Taloa ostaessa en sen enempää kiinnittänyt huomiota pihalla oleviin asioihin. Päältä päin kaikki näytti suht. hyvin hoidetulta ja ainoa ahdistusta aiheuttanut asia, iso kuusi, sai luvan lähteä jo viime kesänä. Seuraavaksi huomio kiinnittyi tontin rajalla olevaan lauta-aitaan.

Tämä viime kesänä otettu kuva on poikkeuksellisen hyvä otos koko aidasta, joka on täysin laho ja koko matkalta mutkalla. Lauta-aidan ja naapurin pihlaja-aidan väli on lisäksi täynnä kaiken maailman rikkakasveja (mm. saniaisia ja nokkosia), jotka tosi kauniisti punkevat tuolta lautojen välistä ja yrittävät levitä meidän nurmikolle. mur.

Jo viime kesänä muodostui ajatus aidan purkamisesta ja vaihtamisesta. Ehkä jopa johonkin vihreämpään. Tänään otin sitten ohjat omiin käsiin ja purin koko roskan pois miehen ollessa futispeleissä. Nyt siihen on pakko keksiä jotain tilalle! Eihän siihen porakoneen avulla ja muutaman napakan polkaisun ja työnnön saattelemana mennyt kuin 1,5 tuntia, mutta nuo tolpat oli kyllä niin tiukassa, että ehkä sittenkin tarvitse myös miehen apua.

Näillä näkymin koko matkalle tai ainakin osalle matkaa olisi tulossa tuija-aita kapeasta Timanttituijasta. Eihän tuota meidän tontin sivua juurikaan käytetä, joten leveämpi Kanadantuijakin saattaisi mennä, mutta se saattaa leikkaamattomana kasvaa niin huiman korkeaksi, että kapeampi ja hidaskasvuisempi Timanttituija on vähän turvallisempi vaihtoehto.

Nyt pitääkin sitten selvitellä viimeisten koivujen kaatamista, istutuskuopan kaivamista, mullan kuskaamista ja tuijien tilaamista.. pfuuh. Ei tämä nyt ainakaan ihan helppo homma ollut!

Unboxing and first try of Icarus Illumina - did not go as planned

Last time I was writing on the subject, I was anxiously waiting for the device to arrive. When it finally got to my doorstep (or actually my desk at the office), I was jumping up and down out of pure joy (colleagues wondering what just hit me).

Like a child on a Christmas day, I opened the package and found a nice black-and-blue coloured box where the sticker "8Gb" got my eye right away. "Four gigabytes extra, jey!". More unboxing and the first impression was definitely on how small it was! Of course I had seen similar devices and looked at the dimensions from the specs, but still. So small. And cute. Awwww. Below you can see the device beside a normal pen. The hight and thickness of Illumina does not differ significantly of a pen. Width of course a little (probably a good idea) ;).

I really liked the touch and feel of the sides and back of the Illumina, since they feel a little rubbery. I am usually a bit clumsy with things so a little bit of stickyness is definitely a plus.

Icarus Illumina turns on from a button at the bottom of the device which my husband rushed to press first. Bummer! Oh well. Does not really matter, since here started all the trouble. With the first press, the power button got stuck down, which made it practically impossible to put the device to sleep or turn on and off, since everytime you tried to use the button it either 1) did not respond or 2) restarted the device. Somehow the stucked power button also affected the UI since after waking up it couple of times just froze.

I sent an email on Friday to the company stating the problem and asking for advice. They replied on Tuesday and asked to leave a RMA (return merchandise authorization) on their web portal. I did that and received a reply the following day asking me to send the device back to them so that they can fix it or send me a new one. They said that I could find the return information (address etc.) from their portal, to where, I could not however login anymore. I sent an email, waited for response, got the address. Asked, "Who is going to pay the shipping cost?" No reply. Asked again. No reply... Send another email stating that the shipping cost is 20€ and I think it is not my job to pay it if they send me a broken device in the first place. They replied, that it is not their job to pay it either and that they will pay the shipping cost when they send a fixed/new device back to me. Am I the difficult customer here?! I've already paid for the (broken) device and its shipping cost and now they think it is ok to ask me to pay the shipping of the broken device again?! Grrrr.

But what can I do really? Have a broken, unusable, device that I paid 144€ for (incl. a case and shipping cost) or pay the 20€ more in order to get a working one (hopefully, fingers crossed)? So, today I sent the device back to them and have to wait probably couple of weeks to receive a new one. Bummer. I so wanted to have it with me on a holiday at the end of the month.

Buying an Icarus Illumina E653 (Android 4.2) ereader

This post will be different from my previous home decoration & renovation -related posts (in Finnish) since I struggled finding a good Android ereader, and I want to save your time, if you want one too.

Short glimpse into available eink devices in the market (spring 2015)

From my perspective, most of the currently available ereaders are troublesome because of their restricted operating systems and limited file format support.

If you buy most of your ebooks from Amazon and are ok with seeing the extra trouble of converting .epubs into .mobi/.azw or sending your .pdfs to the device, you will most likely want a Kindle, Kindle Paperwhite 2 or Kindle Voyage. In a similar way, most of the other ereaders (such as Nook GlowLight, Kobo Aura, Bookeen Cybook Muse and PocketBook Sense), have their own bookstores and own supported file formats which of course does not include Kindle's .azw (/.mobi) format. Well, fortunately there are softwares, such as Calibre E-book management, for the file format conversion, but again you need to see the extra trouble of doing the conversion.

The starting point for my ereader search was that I have numerous .epub books in Google Books, a number of .pdfs and word documents in Google Drive and Dropbox as well as Kindle books in .azw or .mobi format (which I do not even know how to download so that they could be saved into another device). And I would like to access them all. Without any extra trouble. Period. And of course it would be nice to read also the local newspaper from the device. So. What I was left with was an option to root Kindle or Nook (which is probably not a good idea since I am really not a computer wizard and because I am not interested in personalizing screensavers which is for some reason the most commonly cited reason for rooting...) or buy an eink device with Android as an operating system.

Ereaders with Android operating system

Since I live in Finland, I did not even try to find an eink device with Android from local stores, but did some furious googling and ended up with a pathetic number of options: Onyx Boox T68 and Icarus Illumina (of course when I say this, people come to me and point a number of other options, but this is best I could do with google within couple of hours).

Onyx Boox T68 sounded like a good option when looking at the specifications. However, it hosts an older Android (4.0) than the Illumina (4.2) and at least based on The eBook Reader's review, its touch screen is not very responsive nor accurate (with which I would probably lose my mind). In addition, it proved to be extremely difficult to find since even Onyx-boox's own website stated "out of stock". The only place I could find the device was a German store with only few pieces in stock and a pricetag of 167€. Hmpf.

Icarus Illumina I was somehow able to ignore for a while although it popped up in some of the searches. This was probably because it was not included in any of the ereader comparisons I read, so I somehow thought it is not worthy of consideration. On the verge of despair, I finally started reading Illumina's specs more thoroughly and watched goodereaders review of the device on Youtube which eventually ended my search of ereader with Android.

Buying the Icarus Illumina

The most convenient place for me to buy the Icarus Illumina was from the company's own website. I could find the device also from Amazon, but since the company is located in Netherlands (not too far from Finland) I assumed that the delivery time would be a fraction of one from US or UK. I placed the order on Sunday evening, received a status email "Shipped" on Monday before noon followed by an email from UPS saying that estimated delivery time is on Thursday. I was right.

Now I will just wait anxiously for the device to arrive and tell you more about the user experience then.

Kakkosolohuoneen löhösohva

Ihan ilmaista tämän uuden kodin laittaminen ei ole, kun huonejako mahdollisti kahdelle hifistelijälle kotiteatterihuoneen rakentamisen. Käytännössä se tarkoittaa kakkosolohuoneen sisustamista tv-tasoineen, elektroniikkoineen, sohvineen ja mattoineen. Sohvan valinta alakerrassa sijaitsevaan huoneeseen ei ollutkaan mikään ihan yksinkertainen tehtävä sillä portaikko, josta tavara piti viedä sisään on kapea ja osittain normaalia huonekorkeutta matalampi.

Etsin kuukausitolkulla sopivaa sohvaa tori.fi:stä, mutta vaatimuksena ollut vuodeominaisuus ja sohvan purettavuus tekivät tehtävästä käytännössä mahdottoman. Melko monta kierrosta ehdimme tehdä myös eri huonekalukaupoissa, tuloksetta, ennen kuin lopulta päädyimme ruotsalaisen, pieninä paloina toimitettaviin huonekaluihin erikoistuneen, yrityksen sohvamalliin.

Ja voi kun tuosta saa kädenkäänteessä ihanan löhösohvan vetämällä vain kahdesta kahvasta sänkyosan auki! Eipä meillä tuo taida "sohvana" ollakaan kuin siivouksen aikana ;). Nyt on enää hankkimatta ohut petauspatja, koska tuo keinonahka ei välttämättä ole se mukavin nukkumisalusta, vaikka lakanan siihen laittaisikin väliin. Sittenpä meillä onkin nukkumapaikat viidelle vieraalle, joten eiköhän ole aika järjesteää pyjamabileet, vai mitä?

Buffetateria muurahaisille

Ja niin taas paloi käämit muurahaisten kanssa. Heräsin viime viikonloppuna kahdesti siihen, että p**hanan öttiäinen mönkii niskassa. Lauantaina marssittiin sit rautakauppaan ja varustauduttiin sotaan. Ensisijaisena tavoitteena tietysti tuhota pesä sisältäpäin, joten aloitettiin operaatio *namnam herkkuherkku* buffetilla. Buffetit toimivat myös viime kesänä kohtuullisen, hyvin ainakin kaikista niistä yksilöistä päätellen, jotka luulivat meidän leffahuonetta hautausmaaksi.

Tällä kertaa mukaan lähti Neudorffin Loxiran Muurahaispuffetti, jonka vaikuttavana aineena on Spinosad 0,168g/l. Paketissa oli kaksi buffettia ja käyttövalmis syöttiliuos, jota kaadettiin buffetin koloihin. Luksusravintolassa oli luonnollisesti myös kirkas katto, jolloin murhanhimoiset talon asukkaat pääsivät vahtimaan, miten hyvin buffetruoka menee kaupaksi. Ja ai että kun menu oli suksee! Vieressä olevan kuvasarjan ensimmäisen ja viimeisen kuvan ottamisen välillä on n.15min. Viimeisessä kuvassa laskin olevan n.30 murkkua hakemassa herkkua ja pian viemässä sitä pesään tovereidensa syötäväksi.

Buffet oli koko lauantai-illan mustanaan ruokailijoita ja seuraavana aamuna jäljellä oli enää muutama yksilö, jotka tosin olivat nekin ahneuksissaan hukkuneet siniseen herkkuun (normi lauantai-ilta siis?). Tällä viikolla makuuhuoneessa ei ole näkynyt yhtään murkkua \o/. Toinen buffa päätyi pienen arvonnan jälkeen kodinhoitohuoneen pyödälle, jossa sielläkin kuhina kävi alkuviikosta yhden illan ajan ja on nyt hiljentynyt. Jääkäämme odottamaan seuraavaa invaasiota, mutta tässä vaiheessa tulos:

Batte 1 - 0 Muurahaiset

Johtotehtävissä, vol. 7

Epilogi - hurinaa

Hämmentäntäviä ongelmia on koko virityksen kanssa riittänyt - erityisesti Denonin temppuilusta voisi kirjoittaa ihan oman novellinsa. Ongelmat ovat kuitenkin koko ajan olleet vähenemään päin. Yksi mysteeri kuitenkin oli tehdö meidät hulluksi.

Genelec Onet valittiin olohuoneeseen paitsi pienen kokonsa, säädyllisen äänenlaatunsa ja soveliaan värinsä takia, niin myös koska ne osaavat sammuttaa itsensä, kun äänisignaali lakkaa. Olisi nimittäin turhauttavaa aina kavuta molemmille kaiuttimille sammuttamaan ja käynnistämään ne. Tätä ominaisuutta emme kuitenkaan voineet käyttää, koska heti, kun olohuoneen television sammutti, alkoi Geneleceistä pulputa häiritsevä pörinä. Pörinän voluumi riitti häiritsemään unia viereisessä makuuhuoneessa, joten erityisesti sitä ei tarvinnut hiljentyä kuuntelemaan. Johtolankana hurina vaikutti sattuvan 50Hz taajuudelle - mikä viittaisi maaluuppiin.

Ongelmaa pengottiin tunteja ja tunteja, ja lopulta kaikki laitteet paitsi kaiuttimet itse oli irrotettu pistorasiasta niin olohuoneessa kuin mediahuoneessakin. Antennijohdot oli myös irrotettu. Jopa Geneleceihin TV:stä vievä johto oli irti TV:stä. Hurina ei hävinnyt. Ilmeni, että hurina väheni, kun kaiuttimien irrallaan olevaa johtoa siirsi kauemmas seinästä. Epäilimme seinässä sisällä kulkevan sähköjohdon, ehkä kattolamppuun. Kattohalogeeneissa oli katkaisijassa himmennin, joka voisi aiheuttaa häiriötä. Teoria oli kuitenkin väärä. Hurina ei reagoinut himmentimen kääntelyyn.

Pois sulkemalla ja kokeilemalla selvisi, että hurina voimistui, kun irrallisen kaiutinjohdon vei lähemmäs TV:seen menevää HDMI-johtoa. HDMI-johto ei ollut kiinni TV:ssä, mutta kylläkin alakerran Denonissa. Denon ei ollut kiinni virtapistokkeessa, eikä juuri missään muussakaan - ainoastaan yläkerrasta tulevassa audiojohdossa. Maaluuppi siis tuli työhuoneen tietokoneesta audiopiuhaa Denoniin, siitä HDMI-piuhaa olohuoneeseen, ja indusoitui ilman kosketusta Genelecien audiojohtoon aiheuttaen hurinan. Lopulta ongelma korjaantui vaihtamalla Genelecien johto suojavaipalliseen. Sellainen sen olisi pitänyt olla alunperinkin, mutta johdotuksen kannalta mahdollisimman ohut kaapeli oli kätevämpi.

eBayn HDMI-ekstenderissä oli virtalähde, josta oli pientä vaivaa, koska se on joko jätettävä aina päälle tai muistettava kytkeä päälle tarvittaessa. Mediahuoneessa kaikki kaiuttimet on kytketty yhteen kytkimelliseen jatkojohtoon, josta ne saa kaikki päälle yhdellä napsautuksella. Laitoin virtalähteen kiinni siihen. Eräänä iltana kesken katselun mediahuoneesta paloi sulake. Ilmeni, että HDMI-ekstenderin virtalähde oli kärähtänyt. Siitä siis oli juuri sellaista riesaa, jonka alunperin yritin välttää ostamalla virtalähteettömän laitteen. Tässä kävi kuitenkin tuuri, sillä löysin työpaikan roskalavalta juuri sopivan 5V virtalähteen vieläpä samana päivänä, kun lava olisi tyhjennetty. Alkuperäisessä oli jenkkiläinen pistoke, uudessa euro - etu sekin.

-Sherlock Cables-

Johtotehtävissä, vol. 6

Viimeiset viritykset

Sain siis kuvaa alakertaan ja jopa olohuoneeseen, kiitos Denonin kahden HDMI-lähdön, joihin laite vielä multipleksaa kuvan. Molemmissa voi siis katsoa samaan aikaan. Ääni kuitenkin uupui. Olin kyllä saanut parikaapelin toimimaan (mikä vasta ihme olikin, sillä parikaapelia oli jatkettu muutamallakin kolvauksella, joiden en uskonut kestäneen seinän läpi riuhtomista), ja kykenin kuuntelemaan MP3:sia ja nettiradioita työhuoneen toistamina mediahuoneessa. Äänenlaatu toki oli mitä oli. Olohuoneeseen Denon ei kuitenkaan osannut ajaa kuin digitaalista signaalia, eikä myöskään yhdistää analogista ääntä digitaaliseen kuvaan.

Oli siis aika päivittää kotikone tukemaan HDMI-ääntä. Haasteita oli muutama. Tukiko emolevyllä oleva äänipiiri digitaalista lähtöä lainkaan, oliko erillistä näyttökorttia mahdollista saada viemään äänisignaalia läpi, ja tukiko Linuxin ajuri tällaista toimintaa. Emolevyssä oli kuin olikin s/pdif-pinnit ulkoiselle ja sisäiselle liitännälle. Sisäinen siis oli tarkoitettu äänen ajamiseen näyttökortille. Näyttökortissa sen sijaan ei ollut HDMI-liittimiäkään, vaan molemmat ulostulot olivat DVI:tä, joissa minulla oli HDMI-sovitin. DVI-standardi taas ei tue ääntä lainkaan, mutta webbiselailu paljasti, että DVI-liitännän läpi voidaan ajaa ääntä, jos näyttökortin valmistaja on sellaisen laajennuksen toteuttanut. Tietoa siitä, oliko vanhassa näytönohjaimessani tuki tälle, taas ei löytynyt. Kortti kun oli paitsi vanha, niin myös valittu puhtaasti hiljaisuuden (ei liikkuvia osia), ei ominaisuuksien perusteella. Tarkalla tutkimisella kortista kuitenkin löytyi pari nimeämätöntä pinniä. Löydettyäni sopivan piuhan kytkin emolevyn pinnit niihin. Hetken ravistelun jälkeen sain Linuxista digitaalisen lähdön enabloitua ja monitorini ryhtyi rokkaamaan. En ollut tiennyt, että siinä on kaiuttimet, enkä myöskään, että niin surkeita kaiuttimia on mahdollista valmistaa. Enää epäilytti, meneekö ääni läpi kaikista adaptereista. Kun kaikki mahdollinen oli kytketty päälle, saatoin todeta, että kyllä menee.

Monopricesta ostin aikoinaan myös USB-jatkon, jolla pystyn jatkamaan tietokoneen USB:n neljännessä ethernetissä aina mediahuoneeseen. Sen päässä on langattoman hiiren ja näppäimistön dongle, jonka kantavuus riittää myös olohuoneeseen. Selailu onnistuu nyt siis mediahuoneessa ja olohuoneessa aivan kuten työhuoneessa koneen ääressä. Myös PS3:n bluetooth-kaukosäädin toimii olohuoneenkin puolella, joten PS3:a voi käytttää aivan yhtä hyvin olohuoneesta kuin mediahuoneestakin.

Maalissa juhlitaan sankaripoikaamme

Lopullinen järjestely vastaa kaikkien kiertoteiden jälkeenkin hyvin pitkälle alkuperäisiä toiveitani. Jumalattarenikin on tyytyväinen, sillä johdotukset ovat varsin hyvin piilossa. Oliko tämä kaikki missään suhteessa vaivaan ja kuluihin? Ei tietenkään. Mutta eihän laivojakaan rakenneta pulloon siksi, että ne olisivat hyödyllisiä - vaan siksi, että se on mahdollista.

Kaikki ei ole vielä täydellistä. Joskus ääni pätkii olohuoneessa, mutta ei koskaan mediahuoneessa. Välillä se ei pätki olohuoneessakaan. Iso ongelma ei ole kyseessä, sillä lyhyt pätkäisy ilmenee muutaman minuutin välein, jos ilmenee. Jokin - ilmeisesti Denon - myös välillä leikkaa kuvasta reunoja pois, välillä taas ei. Nämä ongelmat ovat vielä lopullisesti selvittämättä.

Kauneus on kuitenkin katoavaista, ja vaikka ethernetissä voikin kuljettaa kaikenlaista, niin viimeistään 4k:n kohdalla virityksen kapasiteetti loppunee. Narut jäivät odottamaan seuraavia vetoja, mutta epäilen että intoa saa kerätä aikansa. Ehkä aikanaan kuvan saa kulkemaan ongelmitta TCP/IP:n päällä. Sitä ja 4k-sisältöä odotellessa nautimme tästä.

-Sherlock Cables-

Johtotehtävissä, vol. 5

Läpimurto

Mutta miten saada kaapelit olohuoneesta alakerran mediahuoneeseen? Jälleen huolellinen etukäteissuunnittelu olisi osoittanut, ettei koko hommaan missään tapauksessa kannata ryhtyä. Tässä vaiheessa nimittäin kävi ilmi, että paitsi 30cm lekaharkkoseinää, välissä oli myös yli 10cm erinäistä kipsilevy- ja puurakennetta. Kävin hakemassa Clas Ohlssonilta halvimman 40cm terän, jota poramme ehkä jaksaisi pyörittää.Valinnanvara oli vähissä, mutta muutamalla kympillä löytyi parin terän setti, joista järein oli 20mm leveä. Terä tosin näytti tinaiselta, mutta eipä sen tarvinnut kestää kuin yksi poraus. 

Ongelmia oli kaksi. Mistään ei löytynyt hdmi-kaapelia, joka olisi 20mm ta kapeampi liittimeltään. HDMI-kaapelin liittimen irroittaminen ja takaisin kolvaaminen vaikutti epätoivoiselta. Lopulta ostin kapeimman kaapelin Biltemasta ja veistin sen liittimen metalliin asti puukolla. Toiseksi porattavaa oli 40 cm, ja toisella puolella oli pistorasia sekä sähkövetoja piilossa - toisella taas putkikotelo, jonne en halunnut vetojeni päätyvän. En antanut järjen haitata touhua, vaan porasin summittaisten mittausten jälkeen pistorasiapuolelta eli olohuoneesta mediahuoneeseen. Puurakenteet tuottivat ongelmia tinaterälle, ja olin vähällä sytyttää koolaukset tuleen. Osittain reitille sattuneet koolaukset myös veivät koko ajan terää sivuun ja oli vaikeaa osua sinne minne halusin. Kun viimein pääsin lekaharkkoon, terä upposi kuin naula avantoon. Puhkaisin seinän toiselta puolelta 3-4mm ohi halutun pisteen. Nice.

Hmdi-kaapelin sai sullottua läpi juuri ja juuri eikä ethernet tämän jälkeen tuottanut ongelmia. Juhlimme siis johdottamisen valmistumista. Kuten varmaan arvaatte, ennenaikaisesti.

Mahdollisista teknisesti orientoitunutta lukijaa saattaa kiinnostaa, miten ethernet-kaapelointi liittyy hdmi-signaalin viemiseen. Ennen hankkeeseen ryhtymistä olin kasvattanut toiveikkuutani surffailemalla netissä ja löytämällä tämän järkevän hintaisen konvertterin: http://goo.gl/ZKucpA, joka kuljettaa hdmi-signaalia kahdessa ethernet-kaapelissa jopa 100 jalkaa. Erona muihin, kalliimpiin, sovittimiin on, että se ei vaadi erillistä virtalähdettä, mutta kantama on lyhyempi. Monoprice ei kuitenkaan osoittautunut erityisen asiakaslähtöiseksi yhtiöksi. Tilasin vehkeen hyvissä ajoin - olisihan järkevää testata sitä ennen piuhojen vetämistä. Onnistuneen tilaamisen ja maksamisen jälkeen kuitenkin meni muutama päivä kunnes Monoprice ilmoitti, ettei hyväksy muita kuin yhdysvaltalaisia luottokortteja. Rahat palasivat kortilleni. Onneksi pähkähulluus toimii molempiin suuntiin - he eivät olleet tajunneet estää Paypal-maksuja. Monoprice ei myöskään suostu toimittamaan Suomeen. Tässä avuksi tuli eräs Los Angelesin alueella sijaitseva toimisto, josta muutenkin uudelleenlähetetään postit aina Suomeen. Tässähän oli kyseessä enemmänkin kirje kuin paketti. Mainittakoon, että Monoprice pisti ensimmäisen, epäonnistuneen ostoksen jälkeen facebookiin profiililleni mainoksen, jossa hinta oli $16.40. Kun linkkiä klikkasi, hinta olikin tuo $18.40. Monopricen mukaan ei ole heidän vikansa, jos Facebookin sivulla lukee jotain tuollaista. Niinpä. 

Viranomaisviivytys

Kaikki vaikeudet olivat nostaneet tuon myyttisen sovittimen arvostuksen silmissäni pilviin, enkä voinut odottaa lähetyksen saapumista. Postin uudelleenlähetys kuitenkin tökki, mistä piti ruoskia DHL:ää. Lopulta lähetys, jonka joukossa sovitinkin oli, saapui Suomeen - vain juuttuakseen tulliin. Tullille kerroimme lähetyksen olevan konserniyritysten välinen näyte-erä, mikä äimistyttävää kyllä meni läpi. Yli 6 viikon odottelun jälkeen sain lähetyksen käsiini.

Tarkkaavainen lukija arvannee, että tässä vaiheessa vedot oli peruuttamattomasti tehty. 25m on lähes laitteen speksien mukainen maksimi, ja niinpä kokeilu päättyi mahalaskuun. Konvertteri ei jaksanut ajaa signaalia noin pitkää matkaa. Lyhyemmillä johdoilla laite kyllä toimi. Tässä jouduin maksamaan aiemmasta pihiydestäni. Verkkokauppa.com:sta ostamani ethernet-kaapeli oli CAT5e:tä, kahdesta syystä. Asiantuntijaystäväni sanoi, että CAT5e riittää kaikkiin tarkoituksiin. Näin ehkä verkkokaapelina, kuljettaahan se 1Gb/s liikennettä ongelmitta, mutta hdmi:n ajaminen sen läpi onkin eri juttu Toisekseen 25m CAT6:t olisivat olleet peräti neljä kertaa kalliimpia Verkkokauppa.com:ssa. Yli 150€ parista verkkopiuhasta tuntui aivan liian kalliilta ostohetkellä. Voi olla, että kaiken nähdyn vaivan jälkeen se ei olisi tuntunut. 

Varasuunnitelmana ostin eBaystä laitteen (http://goo.gl/oNllSp), jossa kantama on pitempi, mutta vaatimuksena erillinen virtalähde. Hintaa oli sen verran ($56 + postikulut), että tällä kertaa Tullia ei voinut sumuttaa. Koska hinta oli jo lähtenyt lapasesta, päätin tehdä tulliselvityksen sähköisesti itse (http://goo.gl/D7ydjv). Siitä voisi kirjoittaa oman, yhtä pitkän blogitekstin, mutta todettakoon vain, että järjestelmää määriteltäessä on ajateltu enemmän Kafkaa kuin asiakasta. Kansainvälisessä tulliluokituksessa on periaatteessa oma numero kaikille mahdollisille artikkeleille hiukkaskiihdyttimen eri osista tuluksiin (nämä todellakin on luettelossa mainittu.) Vaan ei ollut hdmi-ethernet-sovittimelle. Lähin löytyi jostain EU:n laajennuspöytäkirjasta, ja selvitys kelpasi tullille. Lopulta kalliimpi laite saapui - ja toimi. 

Pienenä mainoksena tuo Monopricen sinänsä toimiva laite on minulta lunastettavissa, kannattaa tietenkin varmistua että se nimenomaisilla kyseisillä kaapeleilla toimii ennen kuin maksaa tai asentaa mitään. 

-Sherlock Cables-

Johtotehtävissä, vol. 4

Puun ja kuoren välissä

Olohuoneeseen ostimme LG:n 50”:n tv:n, vaikka sydän verta vuotaen huomasin myöhemmin, että 70 euroa kalliimmalla olisi saanut Philipsin 49” 4k TV:n, jossa oli Android-käyttöjärjestelmä ja qwerty kaukosäätimessä. LG pultattiin olohuoneen seinään. Kipsilevyn takaa oli hankala löytää koolauksia, joten laitoimme todennäköisesti tuplamäärän pultteja tarvittavaan nähden. Tämä oli kuitenkin se helppo osuus. Olimme valinneet ohuimman telineen ja ohuen tv-mallin. Ohuen LG:n suunnittelijoilla oli muutama asia jäänyt huomioimatta.

LG:n johdoista virtaliitin, miniplug-audio, ethernet sekä antennikaapeli törröttivät suoraan taaksepäin paksuimmasta kohdasta. Olisi joko pitänyt porata seinään reikiä, tai sitten oli löydettävä kulmamalliset liittimet kaikkiin näihin johtoihin. TV:n mukana tuli onneksi kulmamallisen liittimen omaava virtajohto. Se oli kuitenkin vajaan metrin mittainen, eli jatkojohdon liitäntä olisi jäänyt roikkumaan viehkeästi seinälle suoraan tv:n alle. Tämä ongelma ratkaistiin useimpia sähköturvallisuusohjeita rikkoen sahaamalla jatkojohdon liitäntää ohuemmaksi (n. 4cm), jolloin jatkon saattoi sulloa tv:n taakse. Audiojohtoon ja antennijohtoon kolvattiin kulmaliitin (Vaasan Elektroniikkakeskuksesta). Ethernet-johdolle tehtiin väkivaltaa puukolla kunnes liitin saatiin taipumaan töllön ja seinän väliin.

Työn alla

Seinälle ruuvasimme Genelec G Onet. Niihin oli myös löydettävä pitemmät virtapiuhat, jottei keskelle seinää tarvita jakojohtoliitosta. Tälläkin kertaa C7-mallin kapea johto löytyi Vaasan Elektroniikkakeskuksesta, joskin osoittautui, että Genelecin versio liitännästä, joka näytti tarkalleen C7:ltä, oli väljä ja uusi johto ei pysynyt kiinni. Tämä ongelma ei onneksi kaivannut edes puukkoa, vaan pieni teippaus riitti sovitukseksi. Enää piti viedä päätyseinän televisiosta antennikaapeli sekä jatkojohto pistorasiaan, audiojohto molempiin Geneleceihin, HDMI-johto alakerran Denoniin, sekä ethernet alakerran reitittimeen. Jälleen tarvittiin Bilteman valkeaa kaapelikourua, ja kuten aina kaapelien ahtaminen kouruun oli turhauttavaa kuin öljyttyjen hillosipulien syöminen puikoilla. Olimme kuitenkin jo tottuneet siihen.

Olohuone valmiina

-Sherlock Cables-

Johtotehtävissä, vol. 3

Liian monta johtolakaa

Vaikka ehkä luulette toisin, en ole vielä määritellyt tarkasti hankkeen suuruudenhulluutta. Tarkoitus oli nimittäin vetää läpi peräti neljä 25 metrin ethernet-kaapelia ja yksi parikaapeli. Netille riittää yksi ethernet, mutta samalla vaivalla aioin vetää kaksi ethernetiä, joiden läpi voi ajaa hdmi-signaalia, yhden ethernetin usb:tä varten ja audion koska nykyisestä kotikoneestani ei saa hdmi:stä audiota. Hdmi-audion puute oli tarkoitus korjata, mutta milloin ja miten helposti se onnistuisi, oli epävarmaa. Lisäksi Denon-virittimellä oli mahdollista ajaa analogista signaalia alakerran kaiuttimiin samaan aikaan kun jostain muusta Denonin lähteestä tulee digitaalista signaalia olohuoneeseen. Tälle en tosin itsekään ole vielä keksinyt käyttöä, mutta eihän Higgsin bosoniakaan vielä ole mihinkään hyödynnetty.

Tuo “samalla vaivalla” alkoi vainota minua tässä vaiheessa ja vainosi minua hankkeen loppuun saakka. Kukin johto oli vaivalloisesti vedettävä läpi nylonnarulla ja naru oli tämän jälkeen vedettävä takaisin. Ethernet-johdon pää on suunniteltu tarttumaan jokaiseen mahdolliseen pykälään matkallaan ja vaikka tapa jolla sidoimme ja teippasimme sen naruun kehittyi huippuunsa, touhu oli silti turhauttavaa. Lopulta kuitenkin kaikki viisi johtoa roikkuivat vaatehuoneessa.

Turhauttavuus alkoi kuitenkin toden teolla vasta seikkailun seuraavalla etapilla. Tähystysluukustamme oli määrä päästä välikaton sisällä yli kaksi metriä madiahuoneen katon sisään, jossa oli tarkoitus porata huomaamaton reikä ja ottaa kaapeli oven viertä alas. Paitsi lukuisia putkia, rakenteista ja johtoja, matkalla oli kuitenkin myös kantava lekaharkkoseinä. Tätähän en ollut huomioinut. Loputon optimismini kertoi, että seinässä on läpivientejä mm. sähköä varten, mutta missä ja miten suuria - sitä emme tienneet. Useamman tunnin tökkimisen jälkeen saimme narun vietyä telttakepillä jostain läpi. Mediahuoneen katossa kuului rapinaa. Viritin kuuloni ja vainuni äärimmilleen ja porasin kipsilevystä läpi summanmutikassa. Osuin suoraan telttakepin kohdalle. Nyt saimme narun vaatehuoneesta mediahuoneeseen. Ethernetien tempominen läpi lekaharkkoseinän reiästä osoittautui kuitenkin poskettoman hankalaksi. Ensimmäinen tuli läpi jonkinmoisella nylkyttämisellä. Tätä juhliessamme kuitenkin naru karkasi ulos reiästä ja meidän oli tökittävä se kepillä läpi uudestaan. Seuraavat kaapeli olivat aina edellistä eksponentiaalisesti hankalampia, koska reikä lekaharkkoseinässä oli varsin nafti. Voin vakuuttaa, että viimeisen kaapelin kohdalla vaadittin jaksamista - ja vaseliinia. Kaiken tämän jälkeen ennustan liitolleme pitkää ikää.

Lopulta kaikki kaapelit juoksivat työhuoneesta mediahuoneeseen. Ne piti enää ahtaa kaapelikouruihin, joita niitäkin oli yli seitsemän metriä. Kytkin lopulta kaikki kaapelit adsl-reitittimeen ja kävin kokeilemassa alakerrassa kunkin toimivuuden. Suureksi yllätyksekseni kaikki toimivat. Tempominen oli nimittäin ajoittain ollut varsin fyysistä.

Tässä välissä on hyvä huoahtaa ja käydä vilkaisemassa jumalattareni kirjoitus mediahuoneen sisustamisesta toisaalta tästä blogista. Sieltä näkyy, millaiset premissit elektroniikasta nauttimiseen luotiin. Sähkövehkeiden piilotuspaikaksi hankittiin Ikean musta hylly. Kun hylly oli saatu mediahuoneeseen, kannoimme Denonin, vanhan televisio, PS3:n ja verkkohubin alakertaan. Vanha 40” Sony korvattiin pian 60” Sonyllä, joka käytettynä ei maksanut kuukausipalkkaa.

-Sherlock Cables-

Johtotehtävissä, vol. 2

Edellisessä jaksossa tapahtunutta: Kaapelit päätettiin viedä välikaton sijaan sisäkautta perille.

Tiheään sisään

Kävi ilmi, että “helposti” tarkoitti tässä tapauksessa noin yhden - kahden työpäivän puurtamista kahdelta henkilöltä. Yläkerrassa kaapeli vietiin ensin työhuoneen jalkalistan päällä Bilteman valkoisessa kaapelikourussa kauimmasta nurkasta kiinteän kaapin luo. Tarkoitus oli porata se kaapin pohjan alle ja viedä sieltä eteiseen. Tämä osoittautui kuitenkin mahdottomaksi, koska kaapin alapuolen eduslevyä ei voinut irroittaa purkamatta (hajoittamatta) koko kaappia.

Niinpä rimaa laskettiin ja porattiin johto kaapin sisäosaan, alas taakse. Tällöin piti porata läpi kaapin kolmesta seinästä joista oikean puolimmaisesta suoraan seinän läpi eteisen kaappiin. Tämä tehtiin siististi poran 30mm pöyrösahanterällä. Luonnollisesti seinän kohdalla osuttiin erinäisiin rakenteisiin, ja poraaminen kesti reilun vartin koska terää piti jäähdytellä. Ajoittain nimittäin savu alkoi nousta.

Jälki ei luonnollisesti ollut niin siistiä kuin olimme visioineet. Piuhat jäivät näkyviin kaapin pohjalle, joskaan eivät ne siellä juuri häiritse. Reiätkin olisivat voineet siistimpiä. Eteisessä piuha kulkee Bilteman kaapelikourussa vaatekaapin kenkähyllyn takaa oikeaan reunaan. Oikea reuna on kiinni seinässä, jonka lävitse aioimme tiputtaa piuhan alakerran vaatehuoneeseen.

Ongella

Porasimme reiän eteisen vaatekaapista seinään ja aloimme nylonnarulla ja luodilla kartoittaa minne siitä pääsee. Alimman kerroksen vaatehuoneessa on n. 25cm reikä katossa, josta voi peilillä kurkistaa välipohjaan. Kun luotia pilkitti aikansa, se kuulohavaintojen perusteella tuntui tulleen alas asti, mikä oli riemullista sinänsä. Tarmokkaan kuikuilun ja haromisen jälkeen oli kuitenkin ilmeistä, että yhteys aukeni aivan liian kauas, eikä katon aukosta millään voinut ylettyä naruun.

Ja kun sanon millään, tarkoitan sitä konkreettisesti. Kokeilemme kaiken, mitä taloudesta löytyi. Parhaaksi työvälineeksi osoittautuivat jatkettavat alumiiniset telttakepit. Niitä pystyi syöttämään aukosta sisään n. 40cm pätkinä ja kytkemään yhteen katon sisällä. Kärkeen ruuvasimme koukun, jolla narua saattoi haroa. Tätä yrittäessä on syytä hankkiutua etukäteen mahdollisimman zeniläiseen mielentilaan - joka tosin tulee väistämättä muuttumaan johncleesemäiseksi purkaukseksi. Minun on tunnustettava, että jos joissain remontin muissa vaiheissa motivaationi ei ole ollut jumalattareni tasolla, niin tässä oli tyystin toisin päin. Minun oli kuudennen tunnin jälkeen vaikeaa selittää hankkeen oikeutusta jumalattarelleni. Minun oli vaikea selittää sitä jopa itselleni, ja varmasti teillekin, rakkaat lukijani. Oli jälleen haettava rohkaisua Ernest Shackletonin tilanteesta Elefanttisaarella. Lopulta sain kapinoivan miehistöni jatkamaan urakkaa.

Nyt oli otettava askel taaksepäin ja porattava rumasti uusi reikä vaatekaapissa lähemmäs etureunaa. Luotina käytetty poranterä tietysti jäi ikuisesti seinän sisään, sillä sitähän ei voi saada vedettyä takaisin 30mm aukosta. Mea culpa.

Tiputin uuden luodin uudesta reiästä ja se oli nähtävissä tähystysaukostamme ilmaistointikanavien takana. Se oli kuitenkin edelleen hämmästyttävän kaukana ja olen edelleen varma, että seinämme sisällä on madonreikä, joka vääristää maailmankaikkeutta. Naruun oli kuitenkin nyt mahdollista yltää, mutta ilmastointiputkien takia narun saamiseksi läpi meidän oli tehtävä yli tunti töitä.

-Sherlock Cables-

Johtotehtävissä, vol. 1

Sain blogin vierailevaksi tähdeksi rakkaan aviomieheni, jolla oli suuri tarve avautua uuden kotimme johtotehtävistä. Vauhtiin päästyään tekstiä syntyi niin paljon, että luvassa on moniosainen jatkokertomus, jonka ensimmäisestä osasta pääsette nauttimaan alla.

Johtotehtäviä

Kodin remontoimiseen liittyy paljon sellaistakin, mitä ei paljaalla silmällä näe. Osa töistä on enemmän tai vähemmän välttämättömiä, mutta itse asiassa suuri osa on enemmänkin itsensä toteuttamista. Tänään keskitymme tähän puoleen.

Keskusteluissa jumalattareni kanssa oli tullut selväksi, että olohuoneessa majailleet jättimäiset mustat, kukankastelusta siipeensä ottaneet Chorus M2 -kaiuttimet, Ikean tv-taso, Playstation 3, viritin, kolme muovipussillista cd-levyjä, dvd-levyjä, tarpeellisia johtoja sekä liittimiä ja muuta tilpehööriä sai mennä. Tämä oli selvästi visuaalinen eikä funktionaalinen valinta, sillä onhan tv huomattavasti helpompi laskea tv-tasolle kuin pultata seinään. Vaikka saatan joskus olla painotuksista eri mieltä, tässä olin yhtä mieltä päättävien tahojen kanssa, ja toimeen tartuttiin heti muutaman kuukauden jahkailun jälkeen.

Näyttävä kokoonpano, jossa isännän ja emännän vanhat pylväskaiuttimet,
vanha ja uusi vahvistin sekä yksi pari uusia (käytettyjä) genelecejä.

Ensimmäisenä vaiheena tämän kaltaisessa hankkeessa ei tietenkään ole suunnittelu tai tarvekartoitus, vaan infrastruktuurin rakentaminen. Infrastruktuurin tulee olla paitsi suuruudenhullusti ylimitoitettu ja työläs rakentaa, myös jonkun pihiyteen liittyvän yksityiskohdan takia riittämätön. Molempiin ideaaleihin päästiin.

Lähtökohdat - joita ei haluttu taikka voitu muuttaa - olivat, että internet-yhteys (adsl/wifi-reititin) ja työasemamallinen laite, jolla teen töitä ja selaan nettiä sijaitsevat ylimmän kerroksen työhuoneessa. Mediahuone, jonne kaikki viritin- ja mediavempeleet haluttiin kärrätä, sijaitsi kellarissa. Kellarissa wifin kantama oli metallisten välipohjarakenteiden takia kehno. Olohuoneeseenkin oli tarkoitus laittaa tv - wifi-reitittimestä kauimmaiseen seinään. Wifi on muutenkin havaittu turhauttavan epäluotettavaksi noin yleensä, eikä kaikissa laitteissa edes ollut wifi-valmiutta, joten päätelmä oli selvä. On vedettävä ethernet-kaapelit.

Naapurimme oli kuuleman mukaan vetänyt johdon ensin suoraan ylös ullakkotilaan ja sieltä putkikoteloinnissa näppärästi alas kellariin. Niinpä kömmin pienestä kattoluukusta ullakolle. Vältellessäni törröttäviä ruosteisia nauloja hiirenpaskaisen eristevillan alla, suunnitelma alkoi epäilyttää. Puolen metrin villakerroksen alta olisi äärimmäisen viheliäistä etsiä niin ylöstyönnettävää kaapelia kuin alas vievää koteloakaan. Näin jo siksikin, että oikeaa paikkaa oli hyvin hankala määrittää minkään tarkkojen maanmerkkien puuttuessa. Päätin siis viedä kaapeloinnit helposti sisäkautta.

-Sherlock Cables-

Ikea hackers

Uutta kotia laittaessa olen yrittänyt välttää tavaroiden ostamista uutena ja tori.fi onkin ollut ahkerassa käytössä. Niin myös etsiessäni kotiteatterihuoneeseen tv-tasoa. Olin jo pyöritellyt Ikean suunnitteluohjelmalla Bestå-ratkaisuja ja kun tori.fissa tuli halvalla vastaan Bestån 240cm leveä mustanruskea kokoonpano, oli se pakko hakea pois.

Setissä oli kaksi yo. kuvan mukaista modulia (á 120cm), joista lähdimme muokkaamaan haluamaamme kokoonpanoa. Uusia osia oli hankittava jonkin verran: jalkoja, yksi 60cm moduli lisää, kolme mustaa korkeakiiltoista ovea ja mustat lasitasot päälle. Perussetti oli helppo muokata ovet vaihtamalla, jonka jälkeen pääsimme toden teolla askartelemaan - Ikea hackers style.

Alkuperäisessä modulissa metallireunainen ovi oli lasiovi, jonka takana oli vain valkoinen(/musta) levy, jonka irrottamalla saimme vahvistimelle ja pleikkarille kirkkaan lasioven, jonka läpi infrapunakaukosäädin toimii. Metallireuna oli tosin sen verran silmiinpistävä, että spraymaalasimme sen mustaksi. Toinen tuunattava ovi piti saada sellaiseksi, että keskikaiuttimen voisi piilottaa sen taakse. Tätä varten mies rikkoi toisen alkuperäisistä lasiovista (ihan kauhea sotku!), minä kaivoin kangasvarastoista kaiutinkankaan (on tullut askarreltua kaiuttimia ennenkin) ja yksissätuumin pingotimme kankaan kaksikomponenttiliimalla ja kontaktiliimalla kehyksen ympärille. Ei meinannut kangas millään pysyä metallissa kiinni, mutta kun liimaa käytti riittävästi ja malttoi riittävän pitkään pitää painoa päällä, niin kyllä se lopulta onnistui.

Lopullisen kokoonpanon leveys siis 3m, jonka kolmeen ylijääneeseen kaappiin saimme kaikki ylimääräiset piuhat, kuulokkeet sun muut rojut piiloon. Ison television (60") saimme ihan sattumalta työpaikalta _todella_ halvalla, koska sen liisari oli juuri menossa umpeen. Nyt voimme sitten rauhassa harkita laitammeko tykin vai odottelemmeko kenties 4k-telkkareiden halpenemista.

Tee-se-itse silhuetti

Mies löysi internetin syövereistä kuvasarjan, jossa joku oli maalannut käsin ruokailutilan seinään kuvan Akira Kurosawan elokuvasta Seitsemän Samuraita. Idea jäi kummittelemaan mieliimme ja heittelimme useamman kuukauden ajan ideoita makuuhuoneen seinäämme. Ensin harkitsimme suomalaisia klassikkotaideteoksia kuten Taistelevat metsot, koska elokuva-aiheet tuntuivat kaikki jotenkin kliseisiltä, samoin erilaiset villieläimet. Lopulta päädyimme kuitenkin luontoaiheeseen, tarkemmin ottaen vänkkärään mäntyyn.

Vaan eipä ollut helppo tehtävä se! Nimittäin sopivan kuvan löytäminen. Yksi aamupäivä siinä taidettiin käyttää nettiä ja omia kuvia selatessa, kunnes mies löysi omista arkistoistaan juuri sopivan kuvan:

Hieman Gimppausta (mm. magic wand) ja kuvasta saatiin jäljennettyä mustavalkoinen mäntypariskunta. Viimeisenä silauksena vielä haukka puuta kiertelemään (googlesta), jonka jälkeen saatiin jo melko hyvä käsitys, miltä lopputulos tulisi näyttämään.

Maalausta varten teimme kuvasta vielä käänteisen (invert) niin, että maalattava alue oli valkoinen ja muu alue mustaa. Sen jälkeen haimme töistä videotykin lainaan ja asettelimme kuvan makuuhuoneen peräseinällä.

Meinasihan siitä vähän ongelmia tulla, koska puusta piti saada lähes huoneen korkuinen (lopullinen korkeus rahtusen alle 2m). Homma kuitenkin ratkesi sijoittamalla tykki olohuoneen puolelle :).

Valmiista kuvasta tuli huikean hieno(!) ja suurin osa kyläilijöistä on luullut, että kyseessä on joko tapetti tai tarra. Aikaa tuhrautui yhteensä ehkä n. 6h (2 henkeä), mutta oli kyllä ehdottomasti vaivan arvoista!