Buffetateria muurahaisille

Ja niin taas paloi käämit muurahaisten kanssa. Heräsin viime viikonloppuna kahdesti siihen, että p**hanan öttiäinen mönkii niskassa. Lauantaina marssittiin sit rautakauppaan ja varustauduttiin sotaan. Ensisijaisena tavoitteena tietysti tuhota pesä sisältäpäin, joten aloitettiin operaatio *namnam herkkuherkku* buffetilla. Buffetit toimivat myös viime kesänä kohtuullisen, hyvin ainakin kaikista niistä yksilöistä päätellen, jotka luulivat meidän leffahuonetta hautausmaaksi.

Tällä kertaa mukaan lähti Neudorffin Loxiran Muurahaispuffetti, jonka vaikuttavana aineena on Spinosad 0,168g/l. Paketissa oli kaksi buffettia ja käyttövalmis syöttiliuos, jota kaadettiin buffetin koloihin. Luksusravintolassa oli luonnollisesti myös kirkas katto, jolloin murhanhimoiset talon asukkaat pääsivät vahtimaan, miten hyvin buffetruoka menee kaupaksi. Ja ai että kun menu oli suksee! Vieressä olevan kuvasarjan ensimmäisen ja viimeisen kuvan ottamisen välillä on n.15min. Viimeisessä kuvassa laskin olevan n.30 murkkua hakemassa herkkua ja pian viemässä sitä pesään tovereidensa syötäväksi.

Buffet oli koko lauantai-illan mustanaan ruokailijoita ja seuraavana aamuna jäljellä oli enää muutama yksilö, jotka tosin olivat nekin ahneuksissaan hukkuneet siniseen herkkuun (normi lauantai-ilta siis?). Tällä viikolla makuuhuoneessa ei ole näkynyt yhtään murkkua \o/. Toinen buffa päätyi pienen arvonnan jälkeen kodinhoitohuoneen pyödälle, jossa sielläkin kuhina kävi alkuviikosta yhden illan ajan ja on nyt hiljentynyt. Jääkäämme odottamaan seuraavaa invaasiota, mutta tässä vaiheessa tulos:

Batte 1 - 0 Muurahaiset

Johtotehtävissä, vol. 7

Epilogi - hurinaa

Hämmentäntäviä ongelmia on koko virityksen kanssa riittänyt - erityisesti Denonin temppuilusta voisi kirjoittaa ihan oman novellinsa. Ongelmat ovat kuitenkin koko ajan olleet vähenemään päin. Yksi mysteeri kuitenkin oli tehdö meidät hulluksi.

Genelec Onet valittiin olohuoneeseen paitsi pienen kokonsa, säädyllisen äänenlaatunsa ja soveliaan värinsä takia, niin myös koska ne osaavat sammuttaa itsensä, kun äänisignaali lakkaa. Olisi nimittäin turhauttavaa aina kavuta molemmille kaiuttimille sammuttamaan ja käynnistämään ne. Tätä ominaisuutta emme kuitenkaan voineet käyttää, koska heti, kun olohuoneen television sammutti, alkoi Geneleceistä pulputa häiritsevä pörinä. Pörinän voluumi riitti häiritsemään unia viereisessä makuuhuoneessa, joten erityisesti sitä ei tarvinnut hiljentyä kuuntelemaan. Johtolankana hurina vaikutti sattuvan 50Hz taajuudelle - mikä viittaisi maaluuppiin.

Ongelmaa pengottiin tunteja ja tunteja, ja lopulta kaikki laitteet paitsi kaiuttimet itse oli irrotettu pistorasiasta niin olohuoneessa kuin mediahuoneessakin. Antennijohdot oli myös irrotettu. Jopa Geneleceihin TV:stä vievä johto oli irti TV:stä. Hurina ei hävinnyt. Ilmeni, että hurina väheni, kun kaiuttimien irrallaan olevaa johtoa siirsi kauemmas seinästä. Epäilimme seinässä sisällä kulkevan sähköjohdon, ehkä kattolamppuun. Kattohalogeeneissa oli katkaisijassa himmennin, joka voisi aiheuttaa häiriötä. Teoria oli kuitenkin väärä. Hurina ei reagoinut himmentimen kääntelyyn.

Pois sulkemalla ja kokeilemalla selvisi, että hurina voimistui, kun irrallisen kaiutinjohdon vei lähemmäs TV:seen menevää HDMI-johtoa. HDMI-johto ei ollut kiinni TV:ssä, mutta kylläkin alakerran Denonissa. Denon ei ollut kiinni virtapistokkeessa, eikä juuri missään muussakaan - ainoastaan yläkerrasta tulevassa audiojohdossa. Maaluuppi siis tuli työhuoneen tietokoneesta audiopiuhaa Denoniin, siitä HDMI-piuhaa olohuoneeseen, ja indusoitui ilman kosketusta Genelecien audiojohtoon aiheuttaen hurinan. Lopulta ongelma korjaantui vaihtamalla Genelecien johto suojavaipalliseen. Sellainen sen olisi pitänyt olla alunperinkin, mutta johdotuksen kannalta mahdollisimman ohut kaapeli oli kätevämpi.

eBayn HDMI-ekstenderissä oli virtalähde, josta oli pientä vaivaa, koska se on joko jätettävä aina päälle tai muistettava kytkeä päälle tarvittaessa. Mediahuoneessa kaikki kaiuttimet on kytketty yhteen kytkimelliseen jatkojohtoon, josta ne saa kaikki päälle yhdellä napsautuksella. Laitoin virtalähteen kiinni siihen. Eräänä iltana kesken katselun mediahuoneesta paloi sulake. Ilmeni, että HDMI-ekstenderin virtalähde oli kärähtänyt. Siitä siis oli juuri sellaista riesaa, jonka alunperin yritin välttää ostamalla virtalähteettömän laitteen. Tässä kävi kuitenkin tuuri, sillä löysin työpaikan roskalavalta juuri sopivan 5V virtalähteen vieläpä samana päivänä, kun lava olisi tyhjennetty. Alkuperäisessä oli jenkkiläinen pistoke, uudessa euro - etu sekin.

-Sherlock Cables-

Johtotehtävissä, vol. 6

Viimeiset viritykset

Sain siis kuvaa alakertaan ja jopa olohuoneeseen, kiitos Denonin kahden HDMI-lähdön, joihin laite vielä multipleksaa kuvan. Molemmissa voi siis katsoa samaan aikaan. Ääni kuitenkin uupui. Olin kyllä saanut parikaapelin toimimaan (mikä vasta ihme olikin, sillä parikaapelia oli jatkettu muutamallakin kolvauksella, joiden en uskonut kestäneen seinän läpi riuhtomista), ja kykenin kuuntelemaan MP3:sia ja nettiradioita työhuoneen toistamina mediahuoneessa. Äänenlaatu toki oli mitä oli. Olohuoneeseen Denon ei kuitenkaan osannut ajaa kuin digitaalista signaalia, eikä myöskään yhdistää analogista ääntä digitaaliseen kuvaan.

Oli siis aika päivittää kotikone tukemaan HDMI-ääntä. Haasteita oli muutama. Tukiko emolevyllä oleva äänipiiri digitaalista lähtöä lainkaan, oliko erillistä näyttökorttia mahdollista saada viemään äänisignaalia läpi, ja tukiko Linuxin ajuri tällaista toimintaa. Emolevyssä oli kuin olikin s/pdif-pinnit ulkoiselle ja sisäiselle liitännälle. Sisäinen siis oli tarkoitettu äänen ajamiseen näyttökortille. Näyttökortissa sen sijaan ei ollut HDMI-liittimiäkään, vaan molemmat ulostulot olivat DVI:tä, joissa minulla oli HDMI-sovitin. DVI-standardi taas ei tue ääntä lainkaan, mutta webbiselailu paljasti, että DVI-liitännän läpi voidaan ajaa ääntä, jos näyttökortin valmistaja on sellaisen laajennuksen toteuttanut. Tietoa siitä, oliko vanhassa näytönohjaimessani tuki tälle, taas ei löytynyt. Kortti kun oli paitsi vanha, niin myös valittu puhtaasti hiljaisuuden (ei liikkuvia osia), ei ominaisuuksien perusteella. Tarkalla tutkimisella kortista kuitenkin löytyi pari nimeämätöntä pinniä. Löydettyäni sopivan piuhan kytkin emolevyn pinnit niihin. Hetken ravistelun jälkeen sain Linuxista digitaalisen lähdön enabloitua ja monitorini ryhtyi rokkaamaan. En ollut tiennyt, että siinä on kaiuttimet, enkä myöskään, että niin surkeita kaiuttimia on mahdollista valmistaa. Enää epäilytti, meneekö ääni läpi kaikista adaptereista. Kun kaikki mahdollinen oli kytketty päälle, saatoin todeta, että kyllä menee.

Monopricesta ostin aikoinaan myös USB-jatkon, jolla pystyn jatkamaan tietokoneen USB:n neljännessä ethernetissä aina mediahuoneeseen. Sen päässä on langattoman hiiren ja näppäimistön dongle, jonka kantavuus riittää myös olohuoneeseen. Selailu onnistuu nyt siis mediahuoneessa ja olohuoneessa aivan kuten työhuoneessa koneen ääressä. Myös PS3:n bluetooth-kaukosäädin toimii olohuoneenkin puolella, joten PS3:a voi käytttää aivan yhtä hyvin olohuoneesta kuin mediahuoneestakin.

Maalissa juhlitaan sankaripoikaamme

Lopullinen järjestely vastaa kaikkien kiertoteiden jälkeenkin hyvin pitkälle alkuperäisiä toiveitani. Jumalattarenikin on tyytyväinen, sillä johdotukset ovat varsin hyvin piilossa. Oliko tämä kaikki missään suhteessa vaivaan ja kuluihin? Ei tietenkään. Mutta eihän laivojakaan rakenneta pulloon siksi, että ne olisivat hyödyllisiä - vaan siksi, että se on mahdollista.

Kaikki ei ole vielä täydellistä. Joskus ääni pätkii olohuoneessa, mutta ei koskaan mediahuoneessa. Välillä se ei pätki olohuoneessakaan. Iso ongelma ei ole kyseessä, sillä lyhyt pätkäisy ilmenee muutaman minuutin välein, jos ilmenee. Jokin - ilmeisesti Denon - myös välillä leikkaa kuvasta reunoja pois, välillä taas ei. Nämä ongelmat ovat vielä lopullisesti selvittämättä.

Kauneus on kuitenkin katoavaista, ja vaikka ethernetissä voikin kuljettaa kaikenlaista, niin viimeistään 4k:n kohdalla virityksen kapasiteetti loppunee. Narut jäivät odottamaan seuraavia vetoja, mutta epäilen että intoa saa kerätä aikansa. Ehkä aikanaan kuvan saa kulkemaan ongelmitta TCP/IP:n päällä. Sitä ja 4k-sisältöä odotellessa nautimme tästä.

-Sherlock Cables-

Johtotehtävissä, vol. 5

Läpimurto

Mutta miten saada kaapelit olohuoneesta alakerran mediahuoneeseen? Jälleen huolellinen etukäteissuunnittelu olisi osoittanut, ettei koko hommaan missään tapauksessa kannata ryhtyä. Tässä vaiheessa nimittäin kävi ilmi, että paitsi 30cm lekaharkkoseinää, välissä oli myös yli 10cm erinäistä kipsilevy- ja puurakennetta. Kävin hakemassa Clas Ohlssonilta halvimman 40cm terän, jota poramme ehkä jaksaisi pyörittää.Valinnanvara oli vähissä, mutta muutamalla kympillä löytyi parin terän setti, joista järein oli 20mm leveä. Terä tosin näytti tinaiselta, mutta eipä sen tarvinnut kestää kuin yksi poraus. 

Ongelmia oli kaksi. Mistään ei löytynyt hdmi-kaapelia, joka olisi 20mm ta kapeampi liittimeltään. HDMI-kaapelin liittimen irroittaminen ja takaisin kolvaaminen vaikutti epätoivoiselta. Lopulta ostin kapeimman kaapelin Biltemasta ja veistin sen liittimen metalliin asti puukolla. Toiseksi porattavaa oli 40 cm, ja toisella puolella oli pistorasia sekä sähkövetoja piilossa - toisella taas putkikotelo, jonne en halunnut vetojeni päätyvän. En antanut järjen haitata touhua, vaan porasin summittaisten mittausten jälkeen pistorasiapuolelta eli olohuoneesta mediahuoneeseen. Puurakenteet tuottivat ongelmia tinaterälle, ja olin vähällä sytyttää koolaukset tuleen. Osittain reitille sattuneet koolaukset myös veivät koko ajan terää sivuun ja oli vaikeaa osua sinne minne halusin. Kun viimein pääsin lekaharkkoon, terä upposi kuin naula avantoon. Puhkaisin seinän toiselta puolelta 3-4mm ohi halutun pisteen. Nice.

Hmdi-kaapelin sai sullottua läpi juuri ja juuri eikä ethernet tämän jälkeen tuottanut ongelmia. Juhlimme siis johdottamisen valmistumista. Kuten varmaan arvaatte, ennenaikaisesti.

Mahdollisista teknisesti orientoitunutta lukijaa saattaa kiinnostaa, miten ethernet-kaapelointi liittyy hdmi-signaalin viemiseen. Ennen hankkeeseen ryhtymistä olin kasvattanut toiveikkuutani surffailemalla netissä ja löytämällä tämän järkevän hintaisen konvertterin: http://goo.gl/ZKucpA, joka kuljettaa hdmi-signaalia kahdessa ethernet-kaapelissa jopa 100 jalkaa. Erona muihin, kalliimpiin, sovittimiin on, että se ei vaadi erillistä virtalähdettä, mutta kantama on lyhyempi. Monoprice ei kuitenkaan osoittautunut erityisen asiakaslähtöiseksi yhtiöksi. Tilasin vehkeen hyvissä ajoin - olisihan järkevää testata sitä ennen piuhojen vetämistä. Onnistuneen tilaamisen ja maksamisen jälkeen kuitenkin meni muutama päivä kunnes Monoprice ilmoitti, ettei hyväksy muita kuin yhdysvaltalaisia luottokortteja. Rahat palasivat kortilleni. Onneksi pähkähulluus toimii molempiin suuntiin - he eivät olleet tajunneet estää Paypal-maksuja. Monoprice ei myöskään suostu toimittamaan Suomeen. Tässä avuksi tuli eräs Los Angelesin alueella sijaitseva toimisto, josta muutenkin uudelleenlähetetään postit aina Suomeen. Tässähän oli kyseessä enemmänkin kirje kuin paketti. Mainittakoon, että Monoprice pisti ensimmäisen, epäonnistuneen ostoksen jälkeen facebookiin profiililleni mainoksen, jossa hinta oli $16.40. Kun linkkiä klikkasi, hinta olikin tuo $18.40. Monopricen mukaan ei ole heidän vikansa, jos Facebookin sivulla lukee jotain tuollaista. Niinpä. 

Viranomaisviivytys

Kaikki vaikeudet olivat nostaneet tuon myyttisen sovittimen arvostuksen silmissäni pilviin, enkä voinut odottaa lähetyksen saapumista. Postin uudelleenlähetys kuitenkin tökki, mistä piti ruoskia DHL:ää. Lopulta lähetys, jonka joukossa sovitinkin oli, saapui Suomeen - vain juuttuakseen tulliin. Tullille kerroimme lähetyksen olevan konserniyritysten välinen näyte-erä, mikä äimistyttävää kyllä meni läpi. Yli 6 viikon odottelun jälkeen sain lähetyksen käsiini.

Tarkkaavainen lukija arvannee, että tässä vaiheessa vedot oli peruuttamattomasti tehty. 25m on lähes laitteen speksien mukainen maksimi, ja niinpä kokeilu päättyi mahalaskuun. Konvertteri ei jaksanut ajaa signaalia noin pitkää matkaa. Lyhyemmillä johdoilla laite kyllä toimi. Tässä jouduin maksamaan aiemmasta pihiydestäni. Verkkokauppa.com:sta ostamani ethernet-kaapeli oli CAT5e:tä, kahdesta syystä. Asiantuntijaystäväni sanoi, että CAT5e riittää kaikkiin tarkoituksiin. Näin ehkä verkkokaapelina, kuljettaahan se 1Gb/s liikennettä ongelmitta, mutta hdmi:n ajaminen sen läpi onkin eri juttu Toisekseen 25m CAT6:t olisivat olleet peräti neljä kertaa kalliimpia Verkkokauppa.com:ssa. Yli 150€ parista verkkopiuhasta tuntui aivan liian kalliilta ostohetkellä. Voi olla, että kaiken nähdyn vaivan jälkeen se ei olisi tuntunut. 

Varasuunnitelmana ostin eBaystä laitteen (http://goo.gl/oNllSp), jossa kantama on pitempi, mutta vaatimuksena erillinen virtalähde. Hintaa oli sen verran ($56 + postikulut), että tällä kertaa Tullia ei voinut sumuttaa. Koska hinta oli jo lähtenyt lapasesta, päätin tehdä tulliselvityksen sähköisesti itse (http://goo.gl/D7ydjv). Siitä voisi kirjoittaa oman, yhtä pitkän blogitekstin, mutta todettakoon vain, että järjestelmää määriteltäessä on ajateltu enemmän Kafkaa kuin asiakasta. Kansainvälisessä tulliluokituksessa on periaatteessa oma numero kaikille mahdollisille artikkeleille hiukkaskiihdyttimen eri osista tuluksiin (nämä todellakin on luettelossa mainittu.) Vaan ei ollut hdmi-ethernet-sovittimelle. Lähin löytyi jostain EU:n laajennuspöytäkirjasta, ja selvitys kelpasi tullille. Lopulta kalliimpi laite saapui - ja toimi. 

Pienenä mainoksena tuo Monopricen sinänsä toimiva laite on minulta lunastettavissa, kannattaa tietenkin varmistua että se nimenomaisilla kyseisillä kaapeleilla toimii ennen kuin maksaa tai asentaa mitään. 

-Sherlock Cables-

Johtotehtävissä, vol. 4

Puun ja kuoren välissä

Olohuoneeseen ostimme LG:n 50”:n tv:n, vaikka sydän verta vuotaen huomasin myöhemmin, että 70 euroa kalliimmalla olisi saanut Philipsin 49” 4k TV:n, jossa oli Android-käyttöjärjestelmä ja qwerty kaukosäätimessä. LG pultattiin olohuoneen seinään. Kipsilevyn takaa oli hankala löytää koolauksia, joten laitoimme todennäköisesti tuplamäärän pultteja tarvittavaan nähden. Tämä oli kuitenkin se helppo osuus. Olimme valinneet ohuimman telineen ja ohuen tv-mallin. Ohuen LG:n suunnittelijoilla oli muutama asia jäänyt huomioimatta.

LG:n johdoista virtaliitin, miniplug-audio, ethernet sekä antennikaapeli törröttivät suoraan taaksepäin paksuimmasta kohdasta. Olisi joko pitänyt porata seinään reikiä, tai sitten oli löydettävä kulmamalliset liittimet kaikkiin näihin johtoihin. TV:n mukana tuli onneksi kulmamallisen liittimen omaava virtajohto. Se oli kuitenkin vajaan metrin mittainen, eli jatkojohdon liitäntä olisi jäänyt roikkumaan viehkeästi seinälle suoraan tv:n alle. Tämä ongelma ratkaistiin useimpia sähköturvallisuusohjeita rikkoen sahaamalla jatkojohdon liitäntää ohuemmaksi (n. 4cm), jolloin jatkon saattoi sulloa tv:n taakse. Audiojohtoon ja antennijohtoon kolvattiin kulmaliitin (Vaasan Elektroniikkakeskuksesta). Ethernet-johdolle tehtiin väkivaltaa puukolla kunnes liitin saatiin taipumaan töllön ja seinän väliin.

Työn alla

Seinälle ruuvasimme Genelec G Onet. Niihin oli myös löydettävä pitemmät virtapiuhat, jottei keskelle seinää tarvita jakojohtoliitosta. Tälläkin kertaa C7-mallin kapea johto löytyi Vaasan Elektroniikkakeskuksesta, joskin osoittautui, että Genelecin versio liitännästä, joka näytti tarkalleen C7:ltä, oli väljä ja uusi johto ei pysynyt kiinni. Tämä ongelma ei onneksi kaivannut edes puukkoa, vaan pieni teippaus riitti sovitukseksi. Enää piti viedä päätyseinän televisiosta antennikaapeli sekä jatkojohto pistorasiaan, audiojohto molempiin Geneleceihin, HDMI-johto alakerran Denoniin, sekä ethernet alakerran reitittimeen. Jälleen tarvittiin Bilteman valkeaa kaapelikourua, ja kuten aina kaapelien ahtaminen kouruun oli turhauttavaa kuin öljyttyjen hillosipulien syöminen puikoilla. Olimme kuitenkin jo tottuneet siihen.

Olohuone valmiina

-Sherlock Cables-