Mutta olihan se vain ihana, kun mallit ja tekniikka löytyi ja pieniä pyörylöitä alkoi valmistua kuin liukuhihnalta. Urakoin viidelle ystävälle neljä pylpyrää kullekin ja lopuksi kääräisin ne vielä sellofaaniin ennen yhteisiä 180-vuotisjuhlia :). Olen äärimmäisen huono keksimään lahjoja, mutta tällä kertaa tunsin onnistuneeni, etenkin kun Argentiinassa asuva ystäväni lähetti kuvan, jossa pitsiset aluset olivat päässeet nätisti Iittalan kivituikkujen alla.
Vielä kun jaksaisi tehdä itselle samanlaiset :).


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti