Johtotehtävissä, vol. 2

Edellisessä jaksossa tapahtunutta: Kaapelit päätettiin viedä välikaton sijaan sisäkautta perille.

Tiheään sisään

Kävi ilmi, että “helposti” tarkoitti tässä tapauksessa noin yhden - kahden työpäivän puurtamista kahdelta henkilöltä. Yläkerrassa kaapeli vietiin ensin työhuoneen jalkalistan päällä Bilteman valkoisessa kaapelikourussa kauimmasta nurkasta kiinteän kaapin luo. Tarkoitus oli porata se kaapin pohjan alle ja viedä sieltä eteiseen. Tämä osoittautui kuitenkin mahdottomaksi, koska kaapin alapuolen eduslevyä ei voinut irroittaa purkamatta (hajoittamatta) koko kaappia.

Niinpä rimaa laskettiin ja porattiin johto kaapin sisäosaan, alas taakse. Tällöin piti porata läpi kaapin kolmesta seinästä joista oikean puolimmaisesta suoraan seinän läpi eteisen kaappiin. Tämä tehtiin siististi poran 30mm pöyrösahanterällä. Luonnollisesti seinän kohdalla osuttiin erinäisiin rakenteisiin, ja poraaminen kesti reilun vartin koska terää piti jäähdytellä. Ajoittain nimittäin savu alkoi nousta.

Jälki ei luonnollisesti ollut niin siistiä kuin olimme visioineet. Piuhat jäivät näkyviin kaapin pohjalle, joskaan eivät ne siellä juuri häiritse. Reiätkin olisivat voineet siistimpiä. Eteisessä piuha kulkee Bilteman kaapelikourussa vaatekaapin kenkähyllyn takaa oikeaan reunaan. Oikea reuna on kiinni seinässä, jonka lävitse aioimme tiputtaa piuhan alakerran vaatehuoneeseen.

Ongella

Porasimme reiän eteisen vaatekaapista seinään ja aloimme nylonnarulla ja luodilla kartoittaa minne siitä pääsee. Alimman kerroksen vaatehuoneessa on n. 25cm reikä katossa, josta voi peilillä kurkistaa välipohjaan. Kun luotia pilkitti aikansa, se kuulohavaintojen perusteella tuntui tulleen alas asti, mikä oli riemullista sinänsä. Tarmokkaan kuikuilun ja haromisen jälkeen oli kuitenkin ilmeistä, että yhteys aukeni aivan liian kauas, eikä katon aukosta millään voinut ylettyä naruun.

Ja kun sanon millään, tarkoitan sitä konkreettisesti. Kokeilemme kaiken, mitä taloudesta löytyi. Parhaaksi työvälineeksi osoittautuivat jatkettavat alumiiniset telttakepit. Niitä pystyi syöttämään aukosta sisään n. 40cm pätkinä ja kytkemään yhteen katon sisällä. Kärkeen ruuvasimme koukun, jolla narua saattoi haroa. Tätä yrittäessä on syytä hankkiutua etukäteen mahdollisimman zeniläiseen mielentilaan - joka tosin tulee väistämättä muuttumaan johncleesemäiseksi purkaukseksi. Minun on tunnustettava, että jos joissain remontin muissa vaiheissa motivaationi ei ole ollut jumalattareni tasolla, niin tässä oli tyystin toisin päin. Minun oli kuudennen tunnin jälkeen vaikeaa selittää hankkeen oikeutusta jumalattarelleni. Minun oli vaikea selittää sitä jopa itselleni, ja varmasti teillekin, rakkaat lukijani. Oli jälleen haettava rohkaisua Ernest Shackletonin tilanteesta Elefanttisaarella. Lopulta sain kapinoivan miehistöni jatkamaan urakkaa.

Nyt oli otettava askel taaksepäin ja porattava rumasti uusi reikä vaatekaapissa lähemmäs etureunaa. Luotina käytetty poranterä tietysti jäi ikuisesti seinän sisään, sillä sitähän ei voi saada vedettyä takaisin 30mm aukosta. Mea culpa.

Tiputin uuden luodin uudesta reiästä ja se oli nähtävissä tähystysaukostamme ilmaistointikanavien takana. Se oli kuitenkin edelleen hämmästyttävän kaukana ja olen edelleen varma, että seinämme sisällä on madonreikä, joka vääristää maailmankaikkeutta. Naruun oli kuitenkin nyt mahdollista yltää, mutta ilmastointiputkien takia narun saamiseksi läpi meidän oli tehtävä yli tunti töitä.

-Sherlock Cables-