Johtotehtävissä, vol. 3

Liian monta johtolakaa

Vaikka ehkä luulette toisin, en ole vielä määritellyt tarkasti hankkeen suuruudenhulluutta. Tarkoitus oli nimittäin vetää läpi peräti neljä 25 metrin ethernet-kaapelia ja yksi parikaapeli. Netille riittää yksi ethernet, mutta samalla vaivalla aioin vetää kaksi ethernetiä, joiden läpi voi ajaa hdmi-signaalia, yhden ethernetin usb:tä varten ja audion koska nykyisestä kotikoneestani ei saa hdmi:stä audiota. Hdmi-audion puute oli tarkoitus korjata, mutta milloin ja miten helposti se onnistuisi, oli epävarmaa. Lisäksi Denon-virittimellä oli mahdollista ajaa analogista signaalia alakerran kaiuttimiin samaan aikaan kun jostain muusta Denonin lähteestä tulee digitaalista signaalia olohuoneeseen. Tälle en tosin itsekään ole vielä keksinyt käyttöä, mutta eihän Higgsin bosoniakaan vielä ole mihinkään hyödynnetty.

Tuo “samalla vaivalla” alkoi vainota minua tässä vaiheessa ja vainosi minua hankkeen loppuun saakka. Kukin johto oli vaivalloisesti vedettävä läpi nylonnarulla ja naru oli tämän jälkeen vedettävä takaisin. Ethernet-johdon pää on suunniteltu tarttumaan jokaiseen mahdolliseen pykälään matkallaan ja vaikka tapa jolla sidoimme ja teippasimme sen naruun kehittyi huippuunsa, touhu oli silti turhauttavaa. Lopulta kuitenkin kaikki viisi johtoa roikkuivat vaatehuoneessa.

Turhauttavuus alkoi kuitenkin toden teolla vasta seikkailun seuraavalla etapilla. Tähystysluukustamme oli määrä päästä välikaton sisällä yli kaksi metriä madiahuoneen katon sisään, jossa oli tarkoitus porata huomaamaton reikä ja ottaa kaapeli oven viertä alas. Paitsi lukuisia putkia, rakenteista ja johtoja, matkalla oli kuitenkin myös kantava lekaharkkoseinä. Tätähän en ollut huomioinut. Loputon optimismini kertoi, että seinässä on läpivientejä mm. sähköä varten, mutta missä ja miten suuria - sitä emme tienneet. Useamman tunnin tökkimisen jälkeen saimme narun vietyä telttakepillä jostain läpi. Mediahuoneen katossa kuului rapinaa. Viritin kuuloni ja vainuni äärimmilleen ja porasin kipsilevystä läpi summanmutikassa. Osuin suoraan telttakepin kohdalle. Nyt saimme narun vaatehuoneesta mediahuoneeseen. Ethernetien tempominen läpi lekaharkkoseinän reiästä osoittautui kuitenkin poskettoman hankalaksi. Ensimmäinen tuli läpi jonkinmoisella nylkyttämisellä. Tätä juhliessamme kuitenkin naru karkasi ulos reiästä ja meidän oli tökittävä se kepillä läpi uudestaan. Seuraavat kaapeli olivat aina edellistä eksponentiaalisesti hankalampia, koska reikä lekaharkkoseinässä oli varsin nafti. Voin vakuuttaa, että viimeisen kaapelin kohdalla vaadittin jaksamista - ja vaseliinia. Kaiken tämän jälkeen ennustan liitolleme pitkää ikää.

Lopulta kaikki kaapelit juoksivat työhuoneesta mediahuoneeseen. Ne piti enää ahtaa kaapelikouruihin, joita niitäkin oli yli seitsemän metriä. Kytkin lopulta kaikki kaapelit adsl-reitittimeen ja kävin kokeilemassa alakerrassa kunkin toimivuuden. Suureksi yllätyksekseni kaikki toimivat. Tempominen oli nimittäin ajoittain ollut varsin fyysistä.

Tässä välissä on hyvä huoahtaa ja käydä vilkaisemassa jumalattareni kirjoitus mediahuoneen sisustamisesta toisaalta tästä blogista. Sieltä näkyy, millaiset premissit elektroniikasta nauttimiseen luotiin. Sähkövehkeiden piilotuspaikaksi hankittiin Ikean musta hylly. Kun hylly oli saatu mediahuoneeseen, kannoimme Denonin, vanhan televisio, PS3:n ja verkkohubin alakertaan. Vanha 40” Sony korvattiin pian 60” Sonyllä, joka käytettynä ei maksanut kuukausipalkkaa.

-Sherlock Cables-